Maanantai 21.12.2009
klo 12:25 - Pasi
Kööpenhaminan historialliseksi
hehkutettu ilmastokokous päättyi. Tulosten puolesta kokous jäi historialliseksi
vain epäonnistumisena. Kuvaava on kehittyvien maiden
ryhmän pääneuvottelijan Lumumba Di-Apingin luonnehdinta lopputuloksesta:
"Matalin kunnianhimon taso, mitä voi kuvitella".
Tavoitteiden täyttymättä jäämiselle on varmasti monia
syitä. Ihmettelin sitä, että moni vaikuttaja valitteli YK:n sopimusmenetelmien
vaatimusta yksimielisyydestä. Jotta sopimuksesta siis saataisiin sitova, pitää
kaikkien jäsenmaiden hyväksyä se. Ei nyt sillä eikä millään, mutta jos Sudan ja
Venezuela eivät hyväksy sopimusta, niin mitä sitten? Miten se estää kaikkia
muita lyömästä kättä päälle?
Lopulta yksi syy nousee kuitenkin ylitse muiden:
talous. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ei lyö perinteisen teollisuuden
leiville. Tuttu Elinkeinoelämän keskusliittokin on
huolissaan
neuvottelutuloksesta. Ei siksi, että maailma tuhoutuu, vaan siksi, että nyt
EU:n alueella toimiva teollisuus on muuta maailmaa heikommissa
kilpailuasetelmissa. Niinpä niin.
Ajattelen, että miten kauan tämän rautalangasta
vääntämisen pitää jatkua ennen kuin ymmärretään, miten perversseiden oletusten
ja intressien varassa maailma pyörii? Tietellinen yksimielisyys
ilmastotilanteen vakavuudesta on suhteellisen vankka, mutta me emme tee mitään,
koska toimeen tarttuminen olisi huonoa businekselle. Pitääkö tällaista
todella hyväksyä? Jos hiukan katselee ympärilleen ja kuuntelee, niin tämä
ilmastoasia ei ole ihan ainoa juttu, jossa valtavia massoja ihmisiä kusetetaan
pääoman tahdosta.
Ilmastokokouksen aikana pyörittelin myös ajatusleikkiä
Yhdysvaltain viime vuosikymmenten sotahistoriasta. Toisen maailmansodan jälkeen
oli päällä kylmä sota ja vastustajana kommunismi. Koelaboratorio Neuvostoliiton
alkaessa yskiä ja lopulta kaaduttua ryhdyttiin sotaan huumeita vastaan. Kun
siihen kyllästyttiin, alettiin sotia kansainvälistä terrorismia vastaan.
Kaikilla edellä mainituilla sodilla on yhteinen
nimittäjä: vihollista on vaikea konkretisoida; vihollinen on kaikkialla. Mikäli
sotaa voidaan pitää jollain lailla välineenä vallankäytölle, ovat tällaiset
sodat mitä parhaimpia siihen tarkoitukseen.
Minä ehdotan, että rauhan nobelisti, presidentti Barack
Obama aloittaisi uuden sodan. Sodan ilmastonmuutosta vastaan. Vihollinen -
ilmaston lämpeneminen - täyttää samat ehdot kuin aiemmatkin viholliset, sitä on
vaikea nähdä mutta se on kaikkialla. Mikä hienointa, tässä sodassa ei tarvita
hifi-aseita eikä rynnäkkökivääreitä. Kukaan ei kuole, mutta maailma pelastuu.
Ongelmana on se, että yhdysvaltalainen aseteollisuus
ei hyödy tästä sodasta mitenkään, ainakaan muutamaan seuraavaan kvartaaliin.
Ehkäpä viimein voitaisiin näyttää lobbareille ovea (kohteliaisuudesta pitää
kuitenkin ensin tarjota kahvia) ja ajatella vähän erilaisia eturyhmiä.
Esimerkiksi maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti