26.8.07

Kuka pääsee Valkoiseen taloon?


Suomen eduskuntavaaleja edeltäneessä keskustelussa suomalaisen ulkopolitiikan onnistumisia ja epäonnistumisia ruodittiin lähinnä sillä absurdilla perusteella, että miten kauan aikaa on kulunut valtiovierailusta Yhdysvaltain presidentin pakeille.

Sattumalta törmäsin knoppitietoon Valkoisen talon aikaisemmista vieraista. Tällä tuikitärkeällä maailmanhistoriallisella yksityiskohdalla on tuskin mitään varsin konkreettista poliittista merkitystä nykypäivänä, mutta voi tällä yrittää virittää kahvipöytäkeskustelua. Hyvät naiset ja herrat:

Presidentti George Bush ensimmäisen virkakautena ensimmäinen (afrikkalainen tai ylipäätään ulkomaalainen, riippuu lähteestä) valtiovieras oli Zairen presidentti, mahtava ja kunnioitettu valtiomies Mobutu Sese Seko Nkuku wa za Banga ("Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen"), arkinimenä Mobutu Sese Seko.

Presidentit Bush ja Mobutu olivat läheisiä ystäviä, ainakin George I:n ylistyksistä päätellen: "President Mobutu, one of our most valued friends"; "Always, I have been impressed by his insight and vision"; "Together (we) have sought to bring to Zaire, and to all of Africa, real economic and social progress..."; ja vielä "He has personally worked to bring about the peaceful resolution of conflicts".

Kaunista. Ja epäilemättä tulee Suomenkin valtionjohdon kaikin keinoin kilpailla audienssista Valkoiseen taloon, Presidentti Mobutu Sese Sekokin kun löytyy Diktaattoripörssistä vasta sijalta yhdeksän. Varmasti mainio liittolainen siis.

Vakavasti ottaen, joka väittää, että Yhdysvaltain toimet maailmassa ovat poikkeus, joka johtuu nykyisestä hallinnosta eikä vastaavaa ole ennen nähty eikä ole vastaisuudessa näkyvissä, astukoon esiin ja esittäköön perustelunsa.

Ja toiseksi, Yhdysvalloilla vaikuttaa olevan niin irrationaaliset (tai ehkä jopa pelottavan rationaaliset) perusteet laittaa ystävänsä paremmuusjärjestykseen, ettei ainakaan allekirjoittaneella ole valtavaa tarvetta saada Suomea sillä listalla ylöspäin.

Kuvassa Zairen presidentti Mobutu Sese Seko (1930-1997).

22.8.07

Korkeampaa matematiikkaa TES-neuvotteluissa

Nyt on aika yrittää pukea sanoiksi pohdintoja kunta-alan tes-neuvottelujen tiimoilta. En ole milloinkaan opiskellut tuntiakaan mitään aiheeseen liittyvää, ainakaan ohjatusti, joten olkaatten hyvät ja korjatkaa mikäli virheitä ilmenee.

Olen seurannut neuvotteluja siitä lähtökohdasta, että yhteisen hyvän näkökulmasta tavoitteena on pienentää nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja. Lisäksi taustalla kummittelee kokoomuksen tasa-arvotupo, jonka sisällöstä ovat edelleen oikeastaan kaikki osapuolet eri mieltä.

Teknologiateollisuus sekä kemianteollisuus ovat jo omat sopimuksensa solmineet, joissa vuosittaiset palkankorotukset asettuvat neljän-viiden prosentin hujakoille. Luonnollisesti tätä tasoa pidetään lähtökohtana myös kunta-alan neuvotteluissa. Mainittua pienemmät korotukset kunta-alalle olisivat vahvasti "ajan henkeä" vastaan julkisen puolen työntekijöiden jäädessä jälkeen ansiokehityksessä.

Seuraavaksi nousee kysymys, miten kunnat kykenevät vastaamaan tällaisiin korotuksiin? Ari Korhonen kirjoittaa kolumnissaan, että esimerkiksi Turussa viiden prosentin vuosittainen palkankorotus tarkoittaisi kunnallisveron korotusta kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä tuskin on toivottavaa tai tarkoituksenmukaista.

Toisena kysymysmerkkinä on suuret odotukset koulutetuilla ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevien palkkojen erityiskorotukset. Vaalipuheissa viitattiin erityisesti sairaanhoitoalalle ja tähän Tehy ja Super ovatkin tarttuneet. Hallitusohjelmassa ei toisaalta mainita mitään erityistä alaa, vaan puhutaan yleisesti naisvaltaisista, koulutetuista aloista.

"Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä.

Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua
onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta."

Nyt on pohdinnassa merkittävää, seurataanko hallitusohjelman kirjausta vai sen henkeä. Kirjauksessa mainitaan varsin selkeästi sana "palkkaratkaisu". Ymmärtääkseni kunta-alan neuvotteluissa toisella puolella pöytää istuu kuntatyönantaja ja toisella puolella liuta työntekijöiden edustajia. Löytyisikö työntekijöiden puolelta äkkiseltään niin paljon solidaarisuutta, että saataisiin sorvattua palkkaratkaisu, joka kohdentuu selkeästi "koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta"? Tuskin, kun jo pelkästään mainittujen alojen määrittely on ainakin lähes mahdotonta.

Hallitusohjelman kirjaus on siis ympäripyöreydessään ja takaportteineen varsin taitava. Valtava osa oikeudenmukaisten palkankorotusten toivossa kokoomusta äänestäneistä ei kuitenkaan lue hallitusohjelmaa. He odottavat puolueen toimivan ohjelman hengen mukaisesti. Riippumatta siitä, millainen palkkataulukko kunta-alalle neuvottelujen jälkeen muodostuu, on kokoomus vastuussa niin sairaanhoitajien, opettajien, kirjastotyöntekijöiden kuin sosiaalityöntekijöidenkin palkkauksen parantamisesta vaaleissa luvatulla tavalla. Hallituksen tulee myös olla vastuussa siitä, että kuntien rahoitus kestää nämä korotukset.

Samaan soppaan liittyvät myös hallituksen veroratkaisut sekä inflaatio. Inflaatio on Suomessa nousussa, eikä sitä ainakaan hillitse napakka energiaveron korotus tai hieman vähemmän napakka alkoholiveron korotus. Joissakin kirjoituksissa todetaan inflaation nousevan jo sellaisiin lukemiin, että palkankorotukset lopulta mitätöityvät, osalla työntekijöistä muodostuvat miinusmerkkisiksi. Puhumattakaan siitä osasta väestöä, joka ei pääse lainkaan osalliseksi palkankorotuksista. Mikä neuvoksi?

PS. Opiskelijat kiittävät hallitusta opintososiaalisten etuuksiensa kohentamisesta. Kakkosasunnon verovähennyskelpoiseksi tekemisestä opiskelijat eivät todellakaan kiitä. Massiivisia investointeja opiskelija-asuntoihin, kiitos! Viimeistään nyt loppuvat opiskelijoiden rahkeet yksityisillä asuntomarkkinoilla.

20.8.07

Miten kuulua al-Qaidaan?


Ylen uutisten mukaan toinen turkkilaisen lentokoneen viikonloppuna kaapanneista miehistä kuuluu terroristijärjestö al-Qaidaan.

Tuosta kaappauksesta sinänsä voisi sanoa, että lentokoneiden kaappaaminen on tietenkin väärin, mutta jos kerran sellaista tekee, niin voisi sen tehdä kunnolla. Suunnittelussa on täytynyt joku asia jäädä huomiotta, jos kaappauksen aikana pääsee karkuun ainoat lentotaitoiset ihmiset sekä toistasataa panttivankia. Amatöörimeininkiä.

Joka tapauksessa, kun nyt jälleen kerran rikollisuuksiin ryhtyneen ihmisen kerrotaan kuuluvan al-Qaidaan, minua alkoi pohdituttaa että miten al-Qaidaan voi kuulua?

Yritin pintapuolisesti selvittää asiaa. Nopealla googletuksella ei löytynyt al-Qaidan nettisivua, jossa olisi ollut linkki "Join now!". Hakutuloksissa on lähinnä wikipediasivuja eri kielillä. Suomalaisessa versiossa kerrotaan, että "yhtä ja yhtenäistä al-Qaida-organisaatiota ei ole". No, tulee olla kriittinen ja wikipediahan on kenen tahansa muokattavissa.

Helsingin Sanomien verkkoliitteestä löytyy juttu otsikolla "Al-Qaidassa ei kysellä jäsenkortteja". Artikkelissa mainitaan, että "asiantuntijoiden mukaan al-Qaida tarkoittaa nykyisin paremminkin terroristiryhmien yhteisiä tavoitteita, ideologiaa ja metodeja". Nyt lainauksessa viitataan jo "asiantuntijoihin", joten riittävä uskottavuus tiedoille on olemassa.

No niin, tämän tarkoitushakuisen liirumlaarumin loppupäätelmän voinette jo arvata. Esitän, että lopetettaisiin jo puhuminen al-Qaidan jäsenyydestä tai al-Qaidan operaatioista tai al-Qaidan sitä ja tätä. Al-Qaida on nykyisin mediaseksikäs väritys terrorismille. Asiat, ihmiset ja tapahtumat leimataan suurimman pahan tekosiksi viittaamalla al-Qaidaan. Syitä, seurauksia ja taustoja ei tämän viittauksen jälkeen enää tarvita. Niiden vaatiminenhan olisi epäkunnioittavaakin.

Kuvassa noin 190-senttinen parrakas, turbaanipäinen mies. Kuvassa voi myös olla al-Qaida-johtaja Osama Bin Laden.

7.8.07

Is it just me?

Kaksi lainausta eräästä uutisesta: 1. "... hallitus haluaa luoda epävakautta kaikkialla missä se toimii." 2. "... hallitus ei työskentele hyvän puolesta."

Kuka on äänessä ja mistä hallituksesta puhutaan? Ei, arvasitte kaikki väärin. Kyllä tässä presidentti George W. Bush moittii Iranin hallitusta. Bush työskenteleekin sellaisessa asemassa, jossa voi huoletta sanoa: "Älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon."

Kolme lainausta eräästä toisesta uutisesta: 1. "Amerikkalaisten Irakin turvallisuusjoukoille toimittamista aseista lähes 200 000 on hävinnyt." 2. "Aseiden pelätään ajautuneen kapinallisjoukkojen käsiin." 3. "GAO:n mukaan amerikkalaisjoukot ovat jakaneet aseita kiireessä usein umpimähkäisesti."

Kommenttinne, Jyri Häkämies?

Palatakseni otsikkoon, onko Turun Sanomien ulkomaat-osasto tänään jopa surkuhupaisa, vai onko vika nyt minussa?

edit. Suomen sodanajan joukkojen vahvuus vuonna 2009 tulee olemaan 350 000 henkeä (PV). Jokaisella sotilaalla on henkilökohtainen ase. 200 000 asetta on siis reilu puolet siitä määrästä, joka on Suomen armeijan käytössä. Ja sen verran on nyt hukassa. Voisi myös kuvitella, että vastarintajoukoilla oli jo valmiiksi jonkin verran omiakin. Onkohan Valkoisessa Talossa kuulunut iso "Ups!", kun tämä pikku moka on tullut julki? Legendaarista.