Korkeampaa matematiikkaa TES-neuvotteluissa

Nyt on aika yrittää pukea sanoiksi pohdintoja kunta-alan tes-neuvottelujen tiimoilta. En ole milloinkaan opiskellut tuntiakaan mitään aiheeseen liittyvää, ainakaan ohjatusti, joten olkaatten hyvät ja korjatkaa mikäli virheitä ilmenee.

Olen seurannut neuvotteluja siitä lähtökohdasta, että yhteisen hyvän näkökulmasta tavoitteena on pienentää nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroja. Lisäksi taustalla kummittelee kokoomuksen tasa-arvotupo, jonka sisällöstä ovat edelleen oikeastaan kaikki osapuolet eri mieltä.

Teknologiateollisuus sekä kemianteollisuus ovat jo omat sopimuksensa solmineet, joissa vuosittaiset palkankorotukset asettuvat neljän-viiden prosentin hujakoille. Luonnollisesti tätä tasoa pidetään lähtökohtana myös kunta-alan neuvotteluissa. Mainittua pienemmät korotukset kunta-alalle olisivat vahvasti "ajan henkeä" vastaan julkisen puolen työntekijöiden jäädessä jälkeen ansiokehityksessä.

Seuraavaksi nousee kysymys, miten kunnat kykenevät vastaamaan tällaisiin korotuksiin? Ari Korhonen kirjoittaa kolumnissaan, että esimerkiksi Turussa viiden prosentin vuosittainen palkankorotus tarkoittaisi kunnallisveron korotusta kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä tuskin on toivottavaa tai tarkoituksenmukaista.

Toisena kysymysmerkkinä on suuret odotukset koulutetuilla ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevien palkkojen erityiskorotukset. Vaalipuheissa viitattiin erityisesti sairaanhoitoalalle ja tähän Tehy ja Super ovatkin tarttuneet. Hallitusohjelmassa ei toisaalta mainita mitään erityistä alaa, vaan puhutaan yleisesti naisvaltaisista, koulutetuista aloista.

"Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä.

Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta."

Nyt on pohdinnassa merkittävää, seurataanko hallitusohjelman kirjausta vai sen henkeä. Kirjauksessa mainitaan varsin selkeästi sana "palkkaratkaisu". Ymmärtääkseni kunta-alan neuvotteluissa toisella puolella pöytää istuu kuntatyönantaja ja toisella puolella liuta työntekijöiden edustajia. Löytyisikö työntekijöiden puolelta äkkiseltään niin paljon solidaarisuutta, että saataisiin sorvattua palkkaratkaisu, joka kohdentuu selkeästi "koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta"? Tuskin, kun jo pelkästään mainittujen alojen määrittely on ainakin lähes mahdotonta.

Hallitusohjelman kirjaus on siis ympäripyöreydessään ja takaportteineen varsin taitava. Valtava osa oikeudenmukaisten palkankorotusten toivossa kokoomusta äänestäneistä ei kuitenkaan lue hallitusohjelmaa. He odottavat puolueen toimivan ohjelman hengen mukaisesti. Riippumatta siitä, millainen palkkataulukko kunta-alalle neuvottelujen jälkeen muodostuu, on kokoomus vastuussa niin sairaanhoitajien, opettajien, kirjastotyöntekijöiden kuin sosiaalityöntekijöidenkin palkkauksen parantamisesta vaaleissa luvatulla tavalla. Hallituksen tulee myös olla vastuussa siitä, että kuntien rahoitus kestää nämä korotukset.

Samaan soppaan liittyvät myös hallituksen veroratkaisut sekä inflaatio. Inflaatio on Suomessa nousussa, eikä sitä ainakaan hillitse napakka energiaveron korotus tai hieman vähemmän napakka alkoholiveron korotus. Joissakin kirjoituksissa todetaan inflaation nousevan jo sellaisiin lukemiin, että palkankorotukset lopulta mitätöityvät, osalla työntekijöistä muodostuvat miinusmerkkisiksi. Puhumattakaan siitä osasta väestöä, joka ei pääse lainkaan osalliseksi palkankorotuksista. Mikä neuvoksi?

PS. Opiskelijat kiittävät hallitusta opintososiaalisten etuuksiensa kohentamisesta. Kakkosasunnon verovähennyskelpoiseksi tekemisestä opiskelijat eivät todellakaan kiitä. Massiivisia investointeja opiskelija-asuntoihin, kiitos! Viimeistään nyt loppuvat opiskelijoiden rahkeet yksityisillä asuntomarkkinoilla.