31.5.12

Soitellen sotaan


Maanantai 21.12.2009 klo 12:25 - Pasi

Kööpenhaminan historialliseksi hehkutettu ilmastokokous päättyi. Tulosten puolesta kokous jäi historialliseksi vain epäonnistumisena. Kuvaava on kehittyvien maiden ryhmän pääneuvottelijan Lumumba Di-Apingin luonnehdinta lopputuloksesta: "Matalin kunnianhimon taso, mitä voi kuvitella".

Tavoitteiden täyttymättä jäämiselle on varmasti monia syitä. Ihmettelin sitä, että moni vaikuttaja valitteli YK:n sopimusmenetelmien vaatimusta yksimielisyydestä. Jotta sopimuksesta siis saataisiin sitova, pitää kaikkien jäsenmaiden hyväksyä se. Ei nyt sillä eikä millään, mutta jos Sudan ja Venezuela eivät hyväksy sopimusta, niin mitä sitten? Miten se estää kaikkia muita lyömästä kättä päälle?

Lopulta yksi syy nousee kuitenkin ylitse muiden: talous. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ei lyö perinteisen teollisuuden leiville. Tuttu Elinkeinoelämän keskusliittokin on huolissaan neuvottelutuloksesta. Ei siksi, että maailma tuhoutuu, vaan siksi, että nyt EU:n alueella toimiva teollisuus on muuta maailmaa heikommissa kilpailuasetelmissa. Niinpä niin.

Ajattelen, että miten kauan tämän rautalangasta vääntämisen pitää jatkua ennen kuin ymmärretään, miten perversseiden oletusten ja intressien varassa maailma pyörii? Tietellinen yksimielisyys ilmastotilanteen vakavuudesta on suhteellisen vankka, mutta me emme tee mitään, koska toimeen tarttuminen olisi huonoa businekselle. Pitääkö tällaista todella hyväksyä? Jos hiukan katselee ympärilleen ja kuuntelee, niin tämä ilmastoasia ei ole ihan ainoa juttu, jossa valtavia massoja ihmisiä kusetetaan pääoman tahdosta.

Ilmastokokouksen aikana pyörittelin myös ajatusleikkiä Yhdysvaltain viime vuosikymmenten sotahistoriasta. Toisen maailmansodan jälkeen oli päällä kylmä sota ja vastustajana kommunismi. Koelaboratorio Neuvostoliiton alkaessa yskiä ja lopulta kaaduttua ryhdyttiin sotaan huumeita vastaan. Kun siihen kyllästyttiin, alettiin sotia kansainvälistä terrorismia vastaan.

Kaikilla edellä mainituilla sodilla on yhteinen nimittäjä: vihollista on vaikea konkretisoida; vihollinen on kaikkialla. Mikäli sotaa voidaan pitää jollain lailla välineenä vallankäytölle, ovat tällaiset sodat mitä parhaimpia siihen tarkoitukseen.

Minä ehdotan, että rauhan nobelisti, presidentti Barack Obama aloittaisi uuden sodan. Sodan ilmastonmuutosta vastaan. Vihollinen - ilmaston lämpeneminen - täyttää samat ehdot kuin aiemmatkin viholliset, sitä on vaikea nähdä mutta se on kaikkialla. Mikä hienointa, tässä sodassa ei tarvita hifi-aseita eikä rynnäkkökivääreitä. Kukaan ei kuole, mutta maailma pelastuu.

Ongelmana on se, että yhdysvaltalainen aseteollisuus ei hyödy tästä sodasta mitenkään, ainakaan muutamaan seuraavaan kvartaaliin. Ehkäpä viimein voitaisiin näyttää lobbareille ovea (kohteliaisuudesta pitää kuitenkin ensin tarjota kahvia) ja ajatella vähän erilaisia eturyhmiä. Esimerkiksi maailmaa.

On aika nostaa leuka pystyyn, tarttua vieruskaveria kädestä ja käydä soitellen sotaan, jossa ei tarvitse ketään vahingoittaa.

Oi aikoja, oi tapoja


Tiistai 1.12.2009 klo 15:02 - Pasi

Olen aina suhtautunut Sveitsiin lähtökohtaisen myönteisesti. Pieni, vauras, länsimainen demokraattinen maa, joka on suhteellisen liberaali ja ansaitsee vain positiivista suhtautumista. Nyt on pitänyt tarkistaa tätä suhtautumista.

Sunnuntaina sveitsiläiset päättivät kansanäänestyksellä kieltää minareettien rakentamisen. Sveitsissä on tätä nykyä neljä (4) minareettia ja viides on rakenteilla. Jo entuudestaan laki on kieltänyt rukoushuutojen kaiuttamisen näistä torneista, joten ne ovat funktioltaan vain esteettisiä.

YLEn uutisesta:

Minareettien rakennuskieltoa on perusteltu poliittisen islamin leviämisen estämisellä. Kansanäänestyksen puuhaajien mukaan minareetit eivät ole pelkkiä uskonnollisia symboleja, vaan osoitus vallanhalusta. Sveitsin kansanpuolue uskoo minareettien olevan keino maan islamilaistamisessa.

Minusta ei voisi paljon enempää haista ideologiselta, nationalistiselta ajojahdilta kuin miten tämä juttu haisee. Meidän kulttuuri hyvä, toisten kulttuuri paha. Ja tällä ei nyt ole mitään tekemistä sen kanssa, että jossain päin maailmaa katkotaan varkaiden käsiä ja ympärileikataan tyttölapsia. Tässä on kyse siitä, että me emme hyväksy teitä.

Sveitsin hallitus kehotti sveitsiläisiä äänestämään kieltoa vastaan, koska se rikkoisi perustuslakia, uskonnonvapautta ja suvaitsevaisuutta. Päätöksellään sveitsiläiset muuttivat perustuslakia ja määrittelivät uudelleen uskonnonvapauden ja suvaitsevaisuuden.

Ympäri länsimaita hallitukset, järjestöt ja lehdistö ovat kritisoineet päätöstä. Mm. Euroopan neuvosto on ilmaissut huolensa äänestyksen tuloksesta. Omalla pienellä äänelläni liityn tähän kritisoijien joukkoon.

Vajaat sata vuotta sitten Euroopassa kaikki paha oli juutalaisten syytä. Tässä asiassa ryhdyttiinkin sitten konkreettisiin toimenpiteisiin ja saatiin maailma palamaan. Sammutusoperaation jälkeen maailma pursusi solidaarisuutta ja yhteishenkeä, jonka seurauksena esimerkiksi perustettiin YK.

Nytkö alkaa kierros täyttymään? Seuraava syypää on löytynyt, jonka niskoille voidaan lyödä maailman pahuus. Länsimaiden reaktioista päätellen ainakin toistaiseksi ymmärretään lyödä lietsomiselle jarruja, mutta on myös olemassa porukka, joka riemuitsee sveitsiläisten päätöksestä. Toivon todella, että tuo porukka ei nykyisestä suosiostaan kasva.

Sveitsissä suosio on 57,5 prosenttia.

Kokoomuksen väärä todistus välittämisestä


Perjantai 20.11.2009 klo 14:03 - Pasi

Luin sattumalta Satakunnan kokoomuksen lehteä Karhunkämmentä (pdf). Lehdessä kansanedustaja Sampsa Kataja (kok) kertoili näkemyksiään otsikolla ”Välittäminen merkitsee todellisia tekoja”. Katajan juttu oli malliesimerkki kokoomuksen nykytyylistä, jossa silmät kirkkaina puhutaan kauniita asioita välittämättä yhtään siitä, mitä oikeasti on tehty.

Alla muutama lainaus Katajan sanoista:

”Viime lamassa osa työikäisistä putosi kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nyt pitää Katajan mukaan tehdä sellaisia päätöksiä, ettei sama enää toistu.”

Totuus: Syyskuussa 2009 Suomessa oli 77 400 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten. Koulutus- ja tukityöllistämistoimenpiteiden piirissä oli 5 200 ihmistä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Toimenpiteitä ihmisten pitämiseksi työmarkkinoilla on siis vähennetty.

”Syrjäänajautumisen välttämiseksi ensisijaista on pitää ihmiset työelämässä. Tähän tarvitaan elvytystä ja kotitalouksien ostovoiman lisäämistä.”

Totuus: Porvarihallituksen elvytyspolitiikka koostuu 80-prosenttisesti veroleikkauksista. EU:n komission lausunnon (pdf) mukaan suurin osa suomalaisesta veroelvytyksestä on jäänyt kuluttajille säästöön ja siten sen vaikutus kulutukseen on ollut mitätön. Lienee tarpeetonta sanoakin, että työttömäksi joutunutta eivät verojen leikkaukset paljoa lämmitä.

”Osaaminen kaikilla tasoilla on yksi valtakunnallisista tavoitteista. Perusopetus paremmaksi -ohjelmassa valtio on päättänyt ohjata 200 miljoonaa euroa pienten koululaisten opetukseen. Rahaa on merkitty ryhmäkokojen pienentämiselle ja sekä kerho- ja erityisopetuksen lisäämiselle.”

Totuus: Hallituksen esityksessä vuoden 2010 talousarvioksi on varattu 30 miljoonaa euroa opetusryhmien pienentämiseen. Ei 200 miljoonaa, vaan 30 miljoonaa kunnille, joiden taloudessa on ensi vuonna noin 850 miljoonan euron aukko. Kuntien kyvystä turvata palvelut, esimerkiksi pienentää ryhmäkokoja, ei puutu muutamaa kymmentä miljoonaa, vaan lähes miljardi euroa.

Ei siis pidä uskoa aivan kaikkea mitä lukee.

Kun pestään kädet


Vertauskuvallisesti käsienpesu tarkoittaa sitä, että joku vapauttaa itsensä vastuusta jonkun asian suhteen. Monesti termillä on hieman negatiivinen kaiku. Tunnetuin esimerkki tästä lienee herra Pontius Pilatus

Kotoisetkin esimerkit löytyvät, alla kaksi törkeintä. Päätä itse, kumman pitäisi olla listalla kärjessä.

(1) Tasavallan hallitus pesee kätensä syyttämällä kuntia menojen liian suuresta kasvusta samalla, kun kuntien kaikista menoista palkkamenot muodostavat yli puolet ja istuva valtiovarainministeri on puolueineen vastuussa hillittömän palkkakilpailun lietsomisesta viime neuvottelukierroksella.

(2) Mediaväki pesee kätensä päivittelemällä "vaalimainonnan rajoittamisen kahlitsevan sananvapautta" samalla, kun toista vuotta sama mediaväki on päivitellyt puolueiden ja poliitikkojen vaalimainontaan käyttämiä rahasummia. Ainoa ratkaisu siis on se, että esimerkiksi sanomalehtien on kaikissa vaaleissa myönnettävä maksutonta mainostilaa vaalimainontaa varten. Ehdotan, että kaikkiin lehtiin kolme mainosta / puolue sekä kaikkiin ehdokkaan vaalipiirin alueella ilmestyviin lehtiin kolme mainosta / ehdokas. Säilyy sananvapaus.

Eduskuntavaaleissa 2007 muuten sanoma- ja kaupunkilehdiltä ostettiin vaalimainostilaa kahdeksalla miljoonalla eurolla. Selittää hieman median suhtautumista kampanjoiden kilpavarustelua rajoittaviin toimenpiteisiin.

Olisiko aika jo kypsä keskustelulle listavaalista?


Lauantai 3.10.2009 - Pasi

Keskustelussa puolueiden ja ehdokkaiden rahoituksesta on vaikea enää erottaa, mikä raha ja keneltä on mennyt puolueelle, mikä ehdokkaalle, mikä vaaleihin, mikä yleiseen toimintaan. Summat vain suurenevat ja jako tuntuu selkeytyvän: elinkeinoelämä tukee oikeistoa, ay-liike vasemmistoa. Tämä tuskin oli kenellekään yllätys.

Rahoituksen tonkiminen ei ole pahasta. Huolestuttavaa sitä vastoin on se, että keskustelun edetessä on rakennettu sellaista mielikuvaa, jonka mukaan puolueiden tai ehdokkaiden rahoitus olisi ylipäätään jotenkin arveluttavaa. Sitä se ei ole. Demokratia tarvitsee puolueita, jotka tarvitsevat toimintaansa riihikuivaa rahaa. Olisi muistettava, että vaatimukset yksityisen rahoituksen ja jopa puoluetuen lakkauttamisesta tai kieltämisestä eivät sovi yhteen sen kanssa, että puolueiden pitäisi olla näkyvämpiä, myös vaalien välillä.

Tässä vaiheessa ei enää kenellekään voi olla epäselvää, että poliittinen toiminta erityisesti vaalikampanjoiden kautta on nykyisin tolkuttoman kallista. Tavallinen työssäkäyvä vaikuttaja ei omilla rahoillaan kovin montaa mainosta sanomalehteen osta. Ilman näkyvää mainostusta mahdollisuudet vaalimenestykseen ovat heikot.

Olisikin syytä keskustella siitä, onko nykyisessä järjestelmässämme myös taloudellinen ”äänikynnys”? Jos edes mahdollisuus menestyä vaaleissa vaatii kymmenien tuhansien eurojen kampanjan, ei voida puhua kovinkaan tasapuolisista lähtöasetelmista. Järjestelmä suosii varakkaita tai jo valmiiksi tunnettuja ehdokkaita.

Ongelman ratkaisemiseksi on keinotekoista rakennella ”kampanjakattoja” tai muita himmeleitä, joiden kiertämiseen ei järin suurta kekseliäisyyttä ja härskiyttä tarvita. Oikea ratkaisu on siirtyminen suljettuun listavaaliin, jossa äänet annetaan yksittäisten ehdokkaiden asemesta ehdokaslistoille eli puolueille.

Suljetussa listavaalissa kamppailu käytäisiin puolueiden ohjelmien välillä, mikä korostaisi puolueiden eroja. Järjestelmä keventäisi ehdokkailta vaadittavaa taloudellista panostusta, eikä äänestäjää tarvitsisi myöskään hämmentää kunkin omilla vaaliteeseillä. Vaalityötä tehtäisiin puolueiden ja vaaliohjelmien eteen, joiden välillä äänestäjä tekisi valintansa.

Toisin kuin on väitetty, listavaali ei lisäisi puolueiden johtoportaiden valtaa. Esimerkiksi Turun SDP ja Varsinais-Suomen SDP valitsevat jo nyt ehdokkaansa kunnallis- ja eduskuntavaaleihin jäsenäänestyksellä. Näin voitaisiin aivan hyvin määritellä myös listalla olevien ehdokkaiden järjestys. Lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi Ruotsissa käytettävä ”puoliavoin” listavaali, jossa riittävällä määrällä ”puoltoääniä” ehdokkaan sijoitus listalla nousee.

Suljettu listavaali ei vähentäisi demokratiaa, vaan lisäisi avoimuutta ja äänestäjän ”kuluttajansuojaa”. Ainoa häviäjä nykyiseen verrattuna olisi mainosmyynnistä voittonsa käärivät tahot.