Tiistai 3.2.2009
klo 14:54 - Pasi
Viime
aikoina on taas Lex Nokian valmistelu putkahdellut julkisuuteen. Nokia on
kuulemma uhannut lähteä Suomesta, mikäli lakia ei hyväksytä. Noh, sana sanaa
vastaan, en silti keksi, miksi joku valmisteleva virkamies tällaista omasta
päästään keksisi. Toisaalta pääministeri sanoi, ettei tällaista ole tapahtunut.
Ja taisi olla vieläpä televisiossa.
Uhkailtu tai
ei, ajattelin muutaman ajatuksen aiheesta laittaa. Varoituksen sana: en ymmärrä
näistä asioista juuri enempää kuin sika tuulimyllyistä. Pohdinta menee
kuitenkin jotakuinkin näin:
Tässä laissa
on siis ymmärtääkseni kyse siitä, että työnantaja saisi tarkastella
työntekijöiden sähköpostien tunnistetietoja jotenkin automatisoidusti,
roskapostisuodatuksen tapaan. Tunnistetietoja ovat lähettäjä, vastaanottaja,
lähetyksen aika sekä viestin otsikko (?).
Ja toki on
hyvä tehdä selväksi, että nimestään huolimatta tämä laki koskisi muitakin
puulaakeja kuin Nokiaa, esimerkiksi minun sdp-sähköpostiani (työsähköposti) ja
utu-sähköpostia (yliopiston sähköposti).
No niin,
leikitään ajatusleikkiä, että minä olen töissä Nokian tuotesuunnittelussa. Olen
pahis, ja luovutan tietoja kilpaileville firmoille.
Koska
työnantaja saa seurata vain viestieni tunnistetietoja (eikä niitäkään
manuaalisesti), jään tuskin kiinni siitä, että välitän salaista informaatiota
työsähköpostistani äidilleni, joka välittää sen eteenpäin.
Toisaalta,
jos haluaisin välttämättä käyttää tähän evil-businekseen sähköpostia, voisin
tietty käyttää myös gmail-osoitettani, jonka seuraamiseen ei käsittääkseni
työnantajalla edelleenkään olisi oikeutta.
Tai sitten,
voisin lähettää matskut ihan kirjekuoressakin. Kirjekuorta ei saa kukaan
ulkopuolinen avata, Suomessa on kirjesalaisuus. Tai jos olisin oikein juonikas,
voisin sopia kilpailijan kanssa treffit vaikkapa Salon torille ja luovuttaa
materiaalin siellä. Kuten elokuvissa tehdään.
Tästä
pohdinnasta seuraa, että ainoa tapa, miten jään kiikkiin on se, että
työnantajan teollisuusvakoilurobotti huomaa minun lähettävän työsähköpostistani
usein postia osoitteeseen teollisuusvakoiluäthotmailpistecom.
Eihän se näin
voi olla.
Oikeasti
tästä seuraa kaksi loogista johtopäätöstä:
1) Minä en
ole ymmärtänyt, mistä tässä asiassa on kyse.
2) On toki
niin, että jos lakia voi rikkoa monella tavalla, on aiheellista estää yksi
tapa, vaikka muut tavat jäisivätkin käytettäviksi.
3)
Yksityisyyden suojaan puuttumiset ovat sellaisia projekteja, joista
lähtökohtaisesti ei sääntöjä noudattaville, kunnon ihmisille ole äkkiseltään
ajateltuna mitään haittaa. Mutta kun elämä jatkuu vielä ensi vuonnakin ja
todennäköisesti vielä ainakin yhden sukupolven verran.
Jos me
yhteisesti annamme omasta yksityisyyden suojastamme jotain pois, miksi emme
antaisi uuteen status quoon totuttuamme jotain lisää?
Ei minun
lähettämieni sähköpostien tunnistetiedot tai mitkään muutkaan tiedot kuulu
kenellekään muulle kuin minulle. Olkoon palvelimen omistajana kuka tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti