Maanantai 2.6.2008
klo 21:29 - Pasi
Vaalirahoitussekoilu saa mielen
keinumaan itkun ja naurun välillä. Erilaisia lausuntoja voi lueskella pariinkin
otteeseen päivittäin, ja nämä ovat toinen toistaan kummallisempia.
Liikemiehet
brassailevat ministerikavereillaan, ministerit kiistävät milloinkaan ketään
tavanneensakaan, yhdistys on perustettu Korhosen toimistossa, yhdistyksen
perustamisesta ei tiedetä mitään, rahojen alkuperä tunnetaan, rahojen
alkuperästä ei tiedetä eikä halutakaan tietää etc. etc. Sokerina pohjalla on
tietenkin pääministeri Matti "en osallistu spekulaatioon" Vanhanen
lausuntoarvontakoneensa kera.
Uusimmassa ulostulossaan (eli armollisena myönnytyksenä
annetussa tiedotustilaisuudessaan) pääministeri vertaa Kehittyvien Maakuntien
Suomi -yhdistyksen osuutta vaaleissa SAK:n surullisenkuuluisaan
televisiomainokseen, jota sivumennen sanoen ei milloinkaan kertaakaan esitetty
televisiossa kokonaisuudessaan. (Tiesiväthän muuten kaikki, että niitä
mainoksia oli kolme?)
Itse
vertausten suurena ystävänä pidän tällaista rinnastusta silti matalamielisenä.
Vertaus olisi osuva, jos televisiossa (tai juutuubissa) olisi pyörinyt mainos,
jonka lopussa ruutuun kajahtaa leima "KMS - suomalaisen työn ja
yrittäjyyden puolesta".
Eipä
varmasti Timo Kalli (kesk) arvannut, millaisen turbulenssiin hänen
rehellisyyspuuskansa tulisi johtamaan. Lieneekö silti juuri rehellisyydessä se
ero, mikä ajoi Ilkka "nej, nej, nej" Kanervan erottamiseen,
mutta nykyisen skandaalin ryvettämien ministerien luottamuksen säilymiseen "poliittisesta
kriisistä" huolimatta.
Olen yhtä
kaikki sitä mieltä, että nykyisen vaalijärjestelmän aikana
vaalirahoituksessa ei ole mitään pahaa. Tärkeää on - ja kuten sanottua, tämä on
tämän katastrofin valopilkku - että äänestäjät tietävät, kuka heidän
ehdokkaitaan rahoittaa. On myös älyllisesti epärehellistä olettaa, etteikö
rahoittaja kaipaisi jotain vastinetta sijoitukselleen. Altruismia kun ei ole olemassa, ainakaan kun
ollaan tekemisissä bisneksen kanssa.
Isoin
ongelma nykyisessä tilanteessa on siinä, että ministerit jääväilevät itseään
tämän ja tuon asian valmistelusta vakuutellessaan riippumattomuuttaan. Näen
tämän ilmiön erittäin vakavana iskuna hallituksen toimintakyvylle. Erityisesti
kepun keihäänkärjet ovat ansioituneet "olen jäävi" -kortin käytössä.
Minä en
oikein ymmärrä, miten samaan aikaan voi vakuuttaa omaa lahjomattomuuttaan ja
toisaalta jäävätä itsensä. Jääviyden tulee lähteä omasta itsestä, ei median
painostuksesta. Jos ja väitetysti kun on puhtaat jauhot pussissa, ei tarvitse
vetäytyä päätöksenteosta edes marttyyrin asemaa hakeakseen.
Muuten olen
sitä mieltä, että arvoisa pääministeri Matti Vanhanen tekee ylimielisyydessään
jo jonkin sortin ennätyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti