Torstai 16.10.2008
klo 16:49 - Pasi
Keskustelussa
on jonkin aikaa kellunut ehdotus äänestysikärajan laskemisesta
kunnallisvaaleissa 16 ikävuoteen. Minusta ajatus ei ole hyvä, vaan
keinotekoinen ja ontuvasti perusteltu, harhaan osuva yritys
äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.
Perustelen
muutamalla seikalla.
Ensimmäinen
perusteluni on varsin teknisluontoinen. Jos äänestysikärajaa pitäisi laskea, en
ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä vain kunnallisvaaleissa? Mikäli henkilö on
kykenevä valitsemaan kunnanvaltuutettuja, on hän minusta aivan yhtä pätevä
äänestämään kansanedustajista sekä presidentistäkin.
Jos
16-vuotias saa äänestää, hänen pitää saada myös asettua ehdokkaaksi. Eihän voi
olla niin, että 16-vuotiaan ajatellaan olevan riittävän fiksu valitsemaan,
mutta ei kuitenkaan päättämään itse?
Ongelma
tulee kuitenkin siinä, että 16-vuotias on nykylainsäädännön mukaan alaikäinen
ja siten oikeustoimikelvoton.
Syntyisi
siis "pieni" ongelma, jos kunnallisvaaleissa Turussa 16-vuotias
nousisi ääniharavaksi, valittaisiin peruspalvelulautakuntaan ja olisi
päättämässä 560 miljoonan euron vuosibudjetin suuntaamisesta.
Oikeustoimikelvottomana.
Luonnollisesti
nämä kaikki ongelmat poistuvat sillä, että täysi-ikäisyyden (ja samalla
äänioikeuskelpoisuuden) ikäraja lasketaan 16 ikävuoteen. Sitäkään en kannata.
Toiseksi en
usko, että 18-vuotiaat äänestäisivät ahkerammin, jos 16-vuotiaatkin saisivat
äänestää. Ongelma juontaa juurensa paljon kauempaa. Kyse on pitkälti politiikan
kiinnostavuudesta.
On vaikeaa
olla kiinnostunut, jos politiikan ja poliittisten prosessien tuntemus on
hataralla pohjalla. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella on helppo päätellä,
että erityisesti ammattioppilaitoksissa ei yhteiskunnallisten asioiden
opetukseen kiinnitetä juuri lainkaan huomiota. Tästä seuraa, etteivät oppilaat
koe myöskään äänestämistä tärkeäksi.
Peruskoulussa
opetetaan kyllä vaalijärjestelmää ja vallan kolmijako-oppia, mutta puolueiden
ja ideologioiden opetus on vähäistä. Näin ollen poliittisia päätöksiä on
vaikeaa yhdistää tiettyihin puolueisiin, eturyhmiin tai pitkän aikavälin
tavoitteisiin. Pahimmassa tapauksessa muutokset tai säilyttämiset koetaan
arkielämän ulkopuolisina välttämättömyyksinä.
Ilman
puuttumista edellä kuvattuihin ongelmiin on aivan turhaa ryhtyä rukkaamaan
äänestysikärajoja.
Kolmantena
seikkana nostaisin esiin erään perustelun ikärajan laskemiselle, jonka mukaan
nuorten kuulemista on lisättävä nimenomaan äänestysikärajaa laskemalla.
Näin
voitaisiinkin ehkä tehdä, kunhan aiemmin mainittuun opetukseen kiinnitetään
ensin huomiota.
Kuitenkin
pitäisin parempana järjestelmänä luottaa edustuksellisuuteen myös nuorten
kuulemisessa. Panostamalla oppilaskuntien, nuorisoparlamenttien ynnä muiden
vastaavien toimintaan saadaan paitsi nuorison ääni paremmin esiin, myös
totutettua nuoret jo varhain siihen järjestelmään, jolla päätöksenteko koko yhteiskunnassa
on toteutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti