Äänestysikärajan laskemisesta

Torstai 16.10.2008 klo 16:49 - Pasi

Keskustelussa on jonkin aikaa kellunut ehdotus äänestysikärajan laskemisesta kunnallisvaaleissa 16 ikävuoteen. Minusta ajatus ei ole hyvä, vaan keinotekoinen ja ontuvasti perusteltu, harhaan osuva yritys äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.

Perustelen muutamalla seikalla.

Ensimmäinen perusteluni on varsin teknisluontoinen. Jos äänestysikärajaa pitäisi laskea, en ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä vain kunnallisvaaleissa? Mikäli henkilö on kykenevä valitsemaan kunnanvaltuutettuja, on hän minusta aivan yhtä pätevä äänestämään kansanedustajista sekä presidentistäkin.

Jos 16-vuotias saa äänestää, hänen pitää saada myös asettua ehdokkaaksi. Eihän voi olla niin, että 16-vuotiaan ajatellaan olevan riittävän fiksu valitsemaan, mutta ei kuitenkaan päättämään itse?

Ongelma tulee kuitenkin siinä, että 16-vuotias on nykylainsäädännön mukaan alaikäinen ja siten oikeustoimikelvoton.

Syntyisi siis "pieni" ongelma, jos kunnallisvaaleissa Turussa 16-vuotias nousisi ääniharavaksi, valittaisiin peruspalvelulautakuntaan ja olisi päättämässä 560 miljoonan euron vuosibudjetin suuntaamisesta. Oikeustoimikelvottomana.

Luonnollisesti nämä kaikki ongelmat poistuvat sillä, että täysi-ikäisyyden (ja samalla äänioikeuskelpoisuuden) ikäraja lasketaan 16 ikävuoteen. Sitäkään en kannata.

Toiseksi en usko, että 18-vuotiaat äänestäisivät ahkerammin, jos 16-vuotiaatkin saisivat äänestää. Ongelma juontaa juurensa paljon kauempaa. Kyse on pitkälti politiikan kiinnostavuudesta.

On vaikeaa olla kiinnostunut, jos politiikan ja poliittisten prosessien tuntemus on hataralla pohjalla. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella on helppo päätellä, että erityisesti ammattioppilaitoksissa ei yhteiskunnallisten asioiden opetukseen kiinnitetä juuri lainkaan huomiota. Tästä seuraa, etteivät oppilaat koe myöskään äänestämistä tärkeäksi.

Peruskoulussa opetetaan kyllä vaalijärjestelmää ja vallan kolmijako-oppia, mutta puolueiden ja ideologioiden opetus on vähäistä. Näin ollen poliittisia päätöksiä on vaikeaa yhdistää tiettyihin puolueisiin, eturyhmiin tai pitkän aikavälin tavoitteisiin. Pahimmassa tapauksessa muutokset tai säilyttämiset koetaan arkielämän ulkopuolisina välttämättömyyksinä.

Ilman puuttumista edellä kuvattuihin ongelmiin on aivan turhaa ryhtyä rukkaamaan äänestysikärajoja. 

Kolmantena seikkana nostaisin esiin erään perustelun ikärajan laskemiselle, jonka mukaan nuorten kuulemista on lisättävä nimenomaan äänestysikärajaa laskemalla.

Näin voitaisiinkin ehkä tehdä, kunhan aiemmin mainittuun opetukseen kiinnitetään ensin huomiota.

Kuitenkin pitäisin parempana järjestelmänä luottaa edustuksellisuuteen myös nuorten kuulemisessa. Panostamalla oppilaskuntien, nuorisoparlamenttien ynnä muiden vastaavien toimintaan saadaan paitsi nuorison ääni paremmin esiin, myös totutettua nuoret jo varhain siihen järjestelmään, jolla päätöksenteko koko yhteiskunnassa on toteutettu.

On nimittäin aika vaikeaa kuulla "nuoria" ryhmänä, jos ei tiedetä laisinkaan, ketä pitäisi kuunnella; kuka puhuu nuorten "oikealla" äänellä. Lähimmäksi tämän ongelman ratkaisua päästään sillä, että nuoret saavat itse valita omat edustajansa keskuudestaan itseään edustamaan. Niin tekevät kaikki ryhmät, jotka haluavat ajaa omia etujaan.