Meidän ja muiden säännöt

Keskiviikko 9.7.2008 klo 11:20 - Pasi

Viikon aikana on lomauutissuodattimen läpi päässyt kaksi merkittävää turvallisuuspolitiikkaan liittyvää uutista. Ensin Etyjin parlamentaarinen yleiskokous vaati (pdf, s.12) rypäleaseiden totaalista kieltämistä ja myöhemmin kiista Yhdysvaltain ohjustukikohdasta Itä-Euroopassa kärjistyi uudelleen.

Yhdysvallat siis suunnittelee ohjuskilven rakentamista Eurooppaan. Järjestelmän tutka-aseman sijoittamisesta Tshekkiin on jo sovittu, varsinaiset ohjusasemat sijoitettaisiin Puolaan, tai tämän kieltäytyessä sopimuksesta mahdollinen sijoitusmaa voisi olla Liettua. Yhdysvallat perustelee ohjuskilven rakentamista Iranin ohjusiskua vastaan puolustautumisella.

Suunnitelma on nostattanut aiheellista kritiikkiä. Ydinaseiden aikakaudella ydinasevaltioiden välisiä turvallisuussuhteita säätelee "kauhun tasapaino", pelko välittömästä vastaiskusta, mikäli ydinaseita käytettäisiin. Tasapainoa on omiaan horjuttamaan sellainen järjestelmä, joka torjuu tämän vastaiskun.

Kun yhdellä valtiolla on käytössään puolustusmekanismi, pitää myös muiden valtioiden kehittää itselleen oma. Näin olemme jälleen kilpavarustelun täydellisen järjettömässä kierteessä.

Millä perustein voitaisiin sitä paitsi todeta, että tämä ohjusasema ei olisi vain ensimmäinen askel kohti Yhdysvaltain maailmanlaajuista ohjuskilpeä? Venäjän esittämä huoli on täysin perusteltu, eikä Euroopan valtioidenkaan tulisi olla kovin mielissään Yhdysvaltain kasvavasta läsnäolosta vanhalla mantereella.

Nyt käytävä keskustelu on syytä painaa mieleen myös toisesta syystä. Mitä jos käy niin, että kiista Pohjoisnavan hallinnasta päättyy Venäjän kannalta suosiollisesti? Ovathan tänään Yhdysvaltain ohjuskilpihanketta puolustavat samaa mieltä myös huomenna ja ottavat positiivisin mielin vastaan Venäjän vastaavan hankkeen Pohjoisnavalla? Ovathan säännöt kaikille samat?

***

Rypäleaseet puhuttavat Suomessa. Kun Etyjin parlamentaarinen yleiskokous vaati mainittuja aseita kokonaan kiellettäviksi, otti ulkoministeri Stubb nopeasti kannan, jonka mukaan Etyjin lausuma ei sido Suomea. Rypäleaseet kieltävä kansainvälinen sopimus on tarkoitus allekirjoittaa joulukuussa.

Rypäleaseiden kieltoon suhtaudutaan Suomessa kriittisesti, koska niiden on tarkoitus korvata jo kielletyt jalkaväkimiinat. Näin rypäleaseiden poisto arsenaalista "heikentäisi Suomen puolustuskykyä".

Miksi aseet siis halutaan kieltää? Koska niitä pidetään ei-humanitäärisinä aseina (aika omituista minun mielestäni, tällä perusteellahan joku ase on humanitäärinen, siis tappamiseen tarkoitettu väline on humanitäärinen), koska pienet pommit, "rypäleet", voivat jäädä määräämättömiksi ajoiksi maastoon ja aiheuttaa suuria vahinkoja siviiliväestölle.

Tämä kuitataan Suomessa sillä, että aseiden holtiton käyttö ei ole todellisuutta Suomessa, kuten esimerkiksi Afrikassa. Tällä argumentilla ollaan itsensä huijaamisessa jo aika merkittävällä tasolla.

Todetaan, että Suomen armeijassa miinakentät yms. merkitään maastokarttoihin hyvin huolellisesti, ja näin ollen konfliktin tai sodan jälkeen alueet voidaan haravoida ja räjähtämättömät ammukset kerätä pois. Niinpä niin.

En väitä alkuunkaan, etteikö varusmieskoulutuksessa ja armeijassa ylipäätään harjoiteltaisi aseiden vastuullista käyttöä. Mutta väitän vertauksen muodossa, että ainakin omana varusmiesaikanani me saimme päivittäin kaksi lämmintä ateriaa, yhteensä joka päivä oli neljä ruokailua. En usko, että pitkittyneen konfliktin, tai sanotaan nyt kuten asia on, sodan aikana muonatilanne olisi yhtä verraton.

Jos Suomessa käydään sisällissotaa keskenämme tai sissisotaa ulkoa tulevaa vihollista vastaan vaikkapa 15 vuotta, oletteko rypäleaseiden puolustajat aivan varmoja siitä, että vielä kun maahamme syntyy uusi sukupolvi joka ei ole milloinkaan nähnyt muuta kuin sotaa, meillä on edelleen ajantasaiset kartat kaikista miina- ja rypälekentistä? Tai, että torstaisin poteroihin tuodaan lounaaksi hernekeittoa ja pannaria sekä päivälliseksi possukastiketta? 

Minä rohkenen epäillä. Toisaalta, jos vastaus on, että Suomi ei todennäköisesti milloinkaan joudu edellä kuvattuun tilanteeseen, kysyn entistä ponnekkaammin, mihin me sitten tarvitsemme rypäleaseita?

Jos me täällä herran kukkarossa paheksumme niitä, jotka Afrikan sydänmailla levittelevät tappavia ja silpovia pirulaisen keksintöjä minne sattuu, emme rehellisyyden nimissä voi olettaa, että käyttäisimme itse vastaavassa tilanteessa niitä toisin. Kaikki muu on itsellemme valehtelua.