Yxi kirjoitus kansanäänestyksestä

Maanantai 2.3.2009 klo 10:23 - Pasi

Hektinen debatti Turun toriparkista alkaa (toivottavasti) lähenemään loppuaan. Yksi erityispiirre oli esitys kansanäänestyksen järjestämisestä asian tiimoilta. Se, mistä haluttiin äänestys, jäi epätarkaksi, mutta asia tuli selväksi. 

Olen ihan tarkoituksella ollut tästä aiheesta kirjoittamatta, kysyttäessä mielipidettä olen vastannut. Mitään erityisen uutta ja merkittävää näkökulmaa minulla ei asiaan ole. Erääseen esitettyyn näkökulmaan haluan kuitenkin puuttua.

Ensin lyhyesti omaa pohdiskelua. Jos olisin ollut valtuustossa äänivaltaisena asiaa käsittelemässä, olisin äänestänyt muun ryhmän mukana äänestystä vastaan, kaupunginjohtajan pohjaesityksen mukaisesti.

Ehkä merkittävin perusteluni tälle on se, että vierastan sellaista menettelyä, jossa voidaan mielivaltaisesti valita asioiden joukosta jokin yksittäinen, muita mielenkiintoisempi asia ja tämän asian osalta tosiasiallisesti siirtää päätöksentekoa muualle. 

Edes kunnallispolitiikassa ei juurikaan ole muusta elämästä irrallisia aiheita. Jos halutaan, että päätettäviä asioita viedään päätettäväksi luottamuselinkoneiston ulkopuolelle, pitää sinne viedä muitakin asioita kuin toriparkki. Ja jos ne muut asiat (esimerkiksi 38 miljoonan euron säästäminen Turun kaupungin budjetista vuonna 2009) eivät kiinnosta, on se vastuuttomuutta.

Noh, tämän kirjoituksen pontimena toimii joka tapauksessa kirjailija Niina Repo, joka Aamuset-ilmaisjakelulehdessä (28.2.) tulkintani mukaan moittii kunnallispolitiikkaa yleisesti ja haluaisi toriparkista kansanäänestyksen. Repo toteaa: 

"Eivät kansanäänestykset ole missään mielessä demokratian kanssa ristiriidassa, mutta emme me silti äänestystulosta uskoisi. Mitä ajattelisimme kansan syvien rivien rintaäänestä? Sanoisimmeko, että en minä noin ajattele, vaan ne muut?"

 Hän jatkaa:

"Jos arvostaa muita, niin pitäisi olla kiinnostunut heidän mielipiteestään. Mutta jos välitämme vain omasta mielipiteestämme, niin on ihan sama mitä muut sanovat, sillä olemme itse aina oikeassa."

Keskustelunsa kirkkoherra Jouni Lehikoisen kanssa Repo päättää seuraavasti:

"Kyllä kansaa voisi silloin tällöin kuunnella. Mutta ristiriita on olemassa. Kulttuurintekijöiden mielestä moni asia on maailman tärkein, mutta jos kysyttäisiin kansalta, niin koko kulttuuri voitaisiin kumota pois kartalta. Täytyy olla asioita, joihin uskoo enemmistön äänestä huolimatta."

Eli kansanäänestykset eivät ole ristiriidassa demokratian kanssa, mikäli aihe on Minulle vähäpätöinen tai on mahdollista, että Minun kantani voittaisi. Tällöin on päättäjältä itsekästä jättää mielipide huomioimatta.

Toisaalta, mikäli kansanäänestys on Minulle tärkeästä aiheesta ja Minun kantani voi hävitä, on kansanäänestys ristiriidassa demokratian kanssa. Silloin on kunniakasta sivuuttaa enemmistön mielipide.

Repo ei ole ainoa, joka näin perustelee. Onneksi johdonmukaisuudella on vielä jokin itseisarvo Turun kahden suurimman puolueen kannanmuodostuksessa. Johdonmukaisuuden hylkääminen on äänestäjien etuoikeus, ei päättäjien.