Suora vaali ei oikeuta instituutiota

Maanantai 30.6.2008 klo 10:06 - Pasi

Lähetin mielipidekirjoituksen Keskisuomalaiseen 11.6. ja vaikuttaa siltä, että olin liiaksi eri mieltä päätoimittaja Laatikaisen kanssa. Ei se mitään, julkaistaan täällä.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus (10.6.) ottaa voimakkaasti kantaa presidentin valtaoikeuksien puolesta. Hautautuessaan puolustamaan vaikeasti perusteltavissa olevaa mielipidettä kirjoitus todistaa jo itseäänkin vastaan.

Ensin on puututtava surullisen paljon käytettyyn argumenttiin, jonka mukaan presidentin valintatapa, suora kansanvaali, oikeuttaa koko instituution olemassaolon. Tämä kehäpäätelmä on kokonaisuudessaan hyödytön ja perusteeton. Väitteen mukaan presidentin valtaoikeuksia ei saa kaventaa, päinvastoin, koska tehtävään valitaan suoralla vaalilla. Suora vaali taasen on perusteltua vain, mikäli presidentillä on valtaa.

Näin ollen presidentinvaalista tehdään itseisarvo, johon ei missään olosuhteissa saa puuttua. Tätä tabua käytetään häikäilemättä lyömäaseena kaikkeen parlamentarismin vahvistamiseen tähtäävien pyrkimyksien mitätöimisessä.

Myöhemmin pääkirjoitus kertaa parlamentarismin periaatteen, jonka mukaan hallitus on toimistaan vastuussa perustuslain mukaan ylimmälle päättävälle elimelle, eduskunnalle. Tämä on oikein ja demokraattista, kirjoittaja toteaakin, että hallituksen ja eduskunnan vuorovaikutus sujuu.

Heti tämän todettuaan kirjoittaja kuitenkin tekee johtopäätöksen, jonka mukaan presidentin valtaoikeuksien riisuminen johtaa epäterveeseen vallan keskittymiseen, hallituksen ”diktatuuriin”. En ymmärrä, mihin muutaman virkkeen aikana katosi hallituksen parlamentaarinen vastuu?

Vallan keskittäminen hallitukselle ei missään olosuhteissa luo ”yksinvaltaista järjestelmää”, vaan nimenomaan vahvistaa parlamentarismia. Lopulta ylin valta joka tapauksessa on eduskunnalla, joka valtiopäivillä edustaa kansaa. Eduskunta voi milloin tahansa antaa epäluottamuslauseen kelvottomalle hallitukselle. Tämä tasapaino, jos mikä, ”pitää kansanvallan raikkaana”.

Presidentti puolestaan ei ole parlamentaarisessa vastuussa kenellekään. Tällöin voidaan nimenomaan puhua ehdottomasta ylivallasta, josta pääkirjoitus varoittaa. Tämän rapauttavasta vaikutuksesta löytyy tosiaan esimerkkejä lähimenneisyydestä, kun ajatellaan vaikkapa erästä edesmennyttä Tasavallan Presidenttiä, jota nykyhistorioitsijat tavan takaa syyttävät diktatorisesta vallankäytöstä.

Järjestelmää on syytä ennakkoluulottomasti kehittää parlamentarismia vahvistavaan suuntaan. Suora kansanvaali ei ole itseisarvo, ennemmin tulisi painottaa edustuksellisuuden merkitystä toimivassa demokraattisessa järjestelmässä. Valtaa on aina seurattava vastuu, joka toteutuu ylimmän vallan ollessa eduskunnan luottamuksen varassa toimivalla hallituksella.

Tavoitteena on oltava järjestelmä, jossa valtakunnan poliittisena johtajana toimii pääministeri. Kansakunnan keulakuvana ja korkea-arvoisimpana hahmona toimikoon eduskunnan puhemies, jonka eduskunta keskuudestaan valitsee. Presidentti-instituutio jäi tästä hahmotelmasta pois. Aivan oikein, raskasta instituutiota ei ole tarpeen säilyttää ilman valtaa toimivan kiiltokuvan vuoksi.

Demokratiamme perustuu edustuksellisuuteen ja parlamentaariseen vastuuseen. Näiden periaatteiden ulkopuolella oleva, monarkiaa haikailevaan perinteeseen nojaava presidentti ei kuulu terveeseen länsimaiseen järjestelmään.