Askel kohti parlamentarismia

Perjantai 9.5.2008 klo 13:18 - Pasi

Kokoomuksen puoluehallitus esittää ulkopolitiikan johtamisen asettamista kokonaan valtioneuvoston käsiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että presidentille jäisi puolustusvoimien ylipäällikkyyden lisäksi joitain nimitysoikeuksia.

Esitystä on syytä kiittää, se johdattaa järjestelmää oikeaan suuntaan eikä ainakaan sorru populismiin. Uudistus on kuitenkin vasta askel kohti parlamentarismia.

Ilkka Suomisen johtaman työryhmän lausunnon mukaan presidentti olisi edelleen ulkopolitiikan toimija, vaikka ei osallistuisikaan päätöksentekoon. Yhteistyötä tehtäisiin niin kauan, kuin presidentti ja valtioneuvosto ovat samaa mieltä asioista. Erimielisyyden sattuessa toimittaisiin valtioneuvoston tahdon mukaisesti.

Kuten sanottua, ihailen Kokoomuksen rohkeutta esityksen tuomisessa esiin. Mielipidetiedustelujen mukaan katajainen kansa on varsin eri mieltä presidentin valtaoikeuksien vähentämisestä. Ilmeisesti poliitikot nähdään niin kieroina kelmeinä, että kansan suoraan valitsemaa johtajaa kaivataan pitämään valitsijoidensa puolta.
Vaikuttaa siltä, että ainakaan SDP:n johdossa ei ole halua puuttua presidentin asemaan. Tämä harmittaa minua, ainakin jos syynä ovat gallup-tulokset. Mielipidetiedusteluja on hyvä seurata, mutta niitä ei pidä päästää ohittamaan edustuksellisen demokratian periaatteita. Jos SDP on valittu vaaleilla valtaan, voi SDP tehdä mitä huvittaa. Riippumatta gallupeista.

Presidentin valtaoikeuksia näkee perusteltavan usein sillä, että suoralla kansanvaalilla on turha valita "mannekiinia" tai "kiiltokuvapresidenttiä". Tästä olen täysin samaa mieltä, ja Kokoomuksen esitys jää juuri tämän takia puolitiehen.

Valtaoikeuksia tulee johdonmukaisesti siirtää eduskunnalle ja valtioneuvostolle, kunnes presidentillä ei enää todella ole poliittista valtaa. Tämän jälkeen ei enää valita "mannekiinia" suoralla vaalilla, koska koko instituutio lakkautetaan.

Uudessa nokkimisjärjestyksessä valtakunnan muodollinen päämies on eduskunnan puhemies, ja pääministeri johtaa politiikkaa. Näin toimin ollaan paljon pidemmällä parlamentaarisessa, ja siten demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä.

Presidentti-instituutiota ei voi perustella sillä, että presidentin vaali kerää suurimman äänestysaktiivisuuden. Esimerkiksi viime vaalin alla ei juurikaan keskusteltu sellaisista asioista, joihin presidentti todella puuttuu. On aika kornia, jos äänestyspäätös presidenttiehdokkaiden kesken tehdään eläkkeiden indeksikorotusten tai verotuksen pohjalta.

Nämä asiat, kuten muutkin sisä- ja ulkopolitiikan asiat, tulee käsitellä eduskuntavaaleissa, joissa valta jaetaan.