Toimittaja toimittaa

Perjantai 22.1.2010 klo 11:17 - Pasi

Aamulehdelle kävi viime viikonloppuna käpy. Lauantaina lehti julkaisi etusivullaan uutisen, jonka mukaan Paula Lehtomäki lähtee mukaan keskustan puheenjohtajakisaan. Lue lisää Lehtomäen haastattelusta sunnuntaina. Eikö mitä. Lehtomäki ilmoittaakin Ykkösaamussa, että ei ole käytettävissä. Mitä ihmettä?

Ilmeisesti tarina lähti liikkeelle niin, että Aamulehden toimittaja teki Lehtomäen haastattelun keskiviikkona. Juttu oli ministerillä tarkastettavana, kuten asiaan kuuluu. Omien sanojensa mukaan hän tarkasti jutusta sitaatit ja faktat, kuten myös asiaan kuuluu. Toimittajan tehtävä on toimittaa, ja yleensä tästä oikeudesta toimittajat pitävät tiukasti kiinni. Ei katsota hyvällä, jos haastateltava menee sorkkimaan toimittajan omia johtopäätöksiä. Lehtomäki oli tarjonnut mahdollisuutta päivittää juttua vielä lauantaina, mutta se ei toimittajaa kiinnostanut.

Tällä kertaa toimittajan johtopäätös oli se, että Paula Lehtomäki haluaa keskustan puheenjohtajaksi. Väärin meni. Tästä taas seurasi Aamulehden päätoimittajan kitkerä kommentointi: "Ei kannata ihmetellä politiikan ja poliitikkojen arvostusta". Justiinsa joo. Lopulta sunnuntaina julkaistua haastattelua oli muokattu niin paljon, että siitä ei käynyt ilmi, että Lehtomäki haluaa puheenjohtajaksi. Jos se sitten kävi ilmi siitä alkuperäisestäkään.

Politiikan perusopintoihin kuuluu, että toimittaja kirjoittaa mitä itse haluaa. Aika usein jotain, mitä ei ollut tarkoitus sanoa. Erittäin usein ei kaikkea, mitä oli tarkoitus sanoa. Kun esimerkiksi perustelut tippuvat toimittajan tekemästä jutusta pois, tuleekin poliitikosta yhtäkkiä silkka idiootti. Ei kannata ihmetellä politiikan ja poliitikkojen arvostusta.

Taannoin luin jonkun toimittajan kirjoittavan, että koska maassa on niin hampaaton oppositio, on median pitänyt ottaa opposition asema. Median ja poliittisen opposition tavoitteissa on kuitenkin se ero, että poliittinen oppositio yrittää tehdä politiikkaa ja päästä valtaan. Median tavoite on saada joku tuhottua. Tällä viittaan toimittaja Pekka Ervastin luonnehdintaan eräässä seminaarissa parisen vuotta sitten: "vuoden paras skuuppi on se, joka tuhoaa jonkun. Sitä kaikki tavoittelevat". Esimerkkinä Anneli Jäätteenmäki ja Irakgate. Hiljattainen yritys oli Matti Vanhanen, YLE ja kasa tuppeensahattua lautaa.

Median ja poliitikkojen epäpyhä allianssi ei siis ole aivan auvoista yhdessäeloa. Poliitikot yrittävät parhaansa mukaan luovia siten, että lehdessä lukisi juttuja, jotka olisivat mahdollisimman lähellä sitä, mitä oli tarkoitus sanoakin. Mutta jos onkin kirjoitettu jotain aivan muuta, ei auta itku markkinoilla. Toimittaja toimittaa ja pulinat pois. Näin ollen voisi olettaa, että toimittaja kantaisi toimittamisestaan myös jotain vastuuta, eikä hyökkäisi ensi tilassa poliitikkojen kimppuun ja syyttäisi epärehellisyydestä. Useimmiten valtaa seuraa vastuu, näet. Ainakin oikeassa politiikassa.