Minä ja Bemari-Demari

Maanantai 27.9.2010 klo 18:28 - Pasi

Muistan, kun joitain vuosia sitten jossain demaritilaisuudessa puhuja hankki uskottavuutta itselleen ja puheenvuorolleen toteamalla "olen minäkin pajamäkeni lukenut". Tunnustan, että minä en ole vieläkään lukenut pajamäkeäni. Sen sijaan olen nyt lukenut jouhkini, jos sillä jotain voi paikata.

Kyseessä on tietty Hannu Jouhkin pamfletti Demari ajaa bemarilla. Tuotos herätti ilmestyttyään hämmennystä ainakin työväentalojen liepeillä, kun otsikot kertoivat "aktiividemarin murjovan SDP:n nykytilaa". Jälleen uusi kellokas, joka sanoo demareiden "roikkuvan menneisyydessä, työväenlauluissa ja vappupuheissa".

Tutkitaan ja hutkitaan vasta sitten, sanoisin. Mikäli toimittaja olisi lukenut pamfletista muutakin kuin takakannen, olisi uutisointi voitu otsikoida esimerkiksi "aktiividemari vaatii harmaan talouden kitkemistä, pääomaverotuksen progressiivisuutta ja tärkeiden teollisuusalojen sosialisointia tarpeen mukaan". Tietty uutisarvo olisi varmaan ollut erilainen.

Joka tapauksessa, suurimman osan tekstistä minä nyökyttelin ja myhäilin. En löytänyt Jouhkin teoksesta uusia ja mullistavia avauksia, mutta hyvä puheenvuoro ilman muuta on kyseessä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että maltillinen vasemmisto (lue: SDP) ei voi perustaa poliittista ohjelmaansa sen hokemiselle, että "nyt on helpotettava kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien oloja". Totta kai on, mutta sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi ja solidaarisuudeksi. Kyllä samalla pystytään kiinnittämään huomiota myös palkansaajien asemaan, ja niin tehdäänkin. Eikä sitä paitsi suomalainen palkansaaja koe hyvinvointivaltion yhteisvastuuta mitenkään vastenmieliseksi asiaksi.

Jouhki kutsuu työtä tekevää ja koulutettua keskiluokkaa työväenliikkeen unohdetuksi kansaksi. "Perivasemmistolainen tyypittely" menestyjiin, sinnittelijöihin ja syrjäytyneisiin jättää huomiotta keskiluokkaisen palkansaajan, joka tulee toimeen omalla palkallaan. Mielenkiintoisesti sanottu; eihän voi olla niin, että keskituloinen on ilman muuta optiomiljonäärin kanssa samassa veneessä, jossa hyvinvointivaltion ei tarvitse osallistua soutamiseen.

Toinen minusta tärkeä huomio liittyy siihen, että miksi paperityöläinen on automaattisesti sosialidemokraattien kelkassa oleva duunari, mutta ohjelmistosuunnittelija ei ole? Ei kai yhteiskunnallisten ongelmien merkittävyys voi riippua ammattiliitosta, eihän? Molemmat edellä mainitut ovat vähintään yhtä lailla riippuvaisia globaalin talouden keinahteluista, molemmat samassa tuloluokassa. Molemmat duunareita.

Jotain pitää kritisoidakin. Minä en oikein pidä siitä, että on "sanottava ääneen, että näin laajaan julkiseen sektoriin ei ole enää varaa", mutta leikkauskohteita ei kuitenkaan mainita. Minä olen samaa mieltä siitä, että verovaroja pitäisi käyttää ja voitaisiin käyttää säästeliäämmin, mutta en tiedä, tyydyttäisivätkö minun leikkauslistani nimenomaan keskiluokkaa. Hiiteen palvelusetelit ja muut palvelusektorin elinkeinotuet!

Yhtä kaikki, Hannu Jouhkin puheenvuoro puolustaa paikkaansa. Todettakoon kuriositeettina, että Jouhki käyttää sanoja hyvinvointivaltio ja sosialismi. Ei ole kyse mistään "tussilaisen troijalaisen" kerettiläisyydestä. Ja niin, ne työväenlaulut. Sitä minä en ymmärtänyt, että miten niiden kritisointi tähän liittyy.