Menot tasapainoon, entä tulot?

Lauantai 19.6.2010 klo 14:55 - Pasi

Viime päivinä Suomi on saanut talousohjeita vaikutusvaltaisilta tahoilta. Niin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kuin talouskomissaari Olli Rehn ovat kehottaneet Suomea leikkaamaan menojaan julkisen talouden saattamiseksi tasapainoon. Leikkauslistat pitäisi rakentaa siten, että säästöjä kertyisi 0,9 - 1,3 miljardia euroa vuodessa.

Totta ainakin toinen puoli. Julkisen talouden tulee olla tasapainossa ja yhteisiä varoja on käytettävä viisaasti ja vastuullisesti. Sitä minä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi yhtäkkiä on tullut valtava huoli julkisista menoista? Taloudenpidossa kun kuitenkin on menopuolen lisäksi myös tulosarake.

Jos nyt sitten ajatellaan, että tasapainon saavuttamiseksi pitäisi menoja leikata 1,3 miljardia euroa, niin miksi ei lisätä tuloja? Työnantajien kela-maksun poisto maksaa 800 miljoonaa vuodessa, ruoan alv-alennus 500 miljoonaa. Siinäkö meni julkisen talouden tasapaino? Näiden lisäksi on toki leikattu muitakin veroja tai veroluontoisia maksuja; vaalikauden saldo taitaa tällä hetkellä lähennellä neljää miljardia euroa vuositasolla.

Nyt joku väittää, että nämä leikkaukset ovat olleet "välttämättömiä" tai "elvyttäviä". Potaskaa molemmat väitteet. Ei minusta ainakaan ole näkynyt kovin ilmeisiä merkkejä siitä, että työllisyys olisi näiden toimenpiteiden vuoksi dramaattisesti kohentunut.

Sen jälkeen joku kysyy, että "kannatatko sinä siis veronkorotuksia?" Voinhan minä kannattaakin, mutta puoli voittoa olisi ollut jo veropohjan pitäminen ennallaan sen nykyisen murentamisen sijasta. Lisäksi totean, etten oikein ymmärrä nykyistä hypetystä kulutuksen verottamisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Veroja tulee maksaa maksukyvyn mukaan, kulutusveroissa tämä vaatimus vähän ontuu.

Muissakin EU-maissa on tehty leikkauslistoja. Espanja 13 miljardia, Kreikka 24 miljardia, Italia 24 miljardia, Saksa 80 miljardia, Ranska 45 miljardia ja niin edelleen.

Selvää on, että tällaisilla menoleikkauksilla ei pidetä pystyssä minkään sortin hyvinvointivaltioita, puhumattakaan kehutusta pohjoismaisesta mallista. Kuten Euroopan johtava ay-pomo John Monks toteaa, kehitys on huolestuttavaa sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on talouskriisin hoidon yhteydessä hehkuttanut, että "kansanvalta on selättänyt markkinat". Jos näin on, niin näillä antautumisen ehdoilla kansanvalta on saanut Pyrrhoksen voiton.