Puuta ja heinää

Torstai 12.8.2010 klo 14:13 - Pasi

Tällä vaalikaudella on poliittisessa keskustelussa ollut silmiinpistävää se, että omia (tai kaverin) tavoitteita on lobattu julkisuudessa niin härskisti kuin tarve on vaatinut. Härskisti siten, että perustelut asialle kuin asialle tuodaan julki siltä osin, kuin ne ovat tavoitetta tukevia. Käytännössä ja suomen kielellä tämä tarkoittaa sumutusta.

Esimerkkinä voi pitää vaikkapa sitä, että puhuttaessa valtion satsauksista opetusryhmien pienentämiseen peruskouluissa yhtäältä hallituspuolueet ja toisaalta kunnat ja esimerkiksi OAJ puhuvat aivan eri summista. Miksi näin? Koska toiset puhuvat vaalikauden mittaan tehdyistä satsauksista ja toiset ensi vuodesta. Näyttää siistimmältä kun summat ovat suuria, siksi kannattaa laskea vähän vuosia yhteen.

Eihän edellä mainitussa silti kukaan suoranaisesti valehtele. Kyllähän hallitus panostaa. Jätetään vain sanomatta, että neljän vuoden aikana. Samanlainen tapaus oli tänään esillä Turun Sanomissa.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolainen vaatii yhteisöveron laskemista muutamalla prosenttiyksiköllä (nykyään 26):

- 23 prosenttia olisi yleinen eurooppalainen taso, joten veron alentaminen kasvattaisi kilpailukykyämme ja loisi uusia työpaikkoja.

Kommentissa ei liene moitittavaa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisöverojen keskiarvo vuonna 2009 oli 23,22 %. Kilpailukyvyn kasvaminen ja uusien työpaikkojen syntyminenkin on mahdollista, ainakin talousteorian oppien mukaan.

Mikä minua kuitenkin todella paljon häiritsee niin tässä tapauksessa, kuin yleisemminkin keskusteltaessa Suomen kilpailukyvyn rappiosta, on se, että vertailukohteeseen ei sen suuremmin kiinnitetä huomiota. Puhutaan vain "eurooppalaisesta tasosta".

Noh. Ns. "vanhan Euroopan", EU-15-maiden (Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska) yhteisöverojen keskiarvo oli vuonna 2009 27 prosenttia. Suomessa yhteisöveron taso on siis tätä alempi.

Koko unionin alueella Suomen yhteisöverokantaa alempi taso oli Alankomaissa, Bulgariassa, Irlannissa, Itävallassa, Kreikassa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Tanskassa, Tsekissä, Unkarissa ja Virossa.

Vaikuttava lista.

Pointti: miksi on polttava tarve kilpailla Bulgarian, Slovakian ja Viron kanssa? Eikö suomalaisessa yhteiskunnassa ole mitään sellaista etua, joka tekisi maasta houkuttelevan, vaikka yhteisöverokanta olisikin hieman korkeampi?

Missä kaikessa muussa me haluamme kilpailla Liettuan, Puolan ja Romanian kanssa? Hyvinvointivaltiokehityksessä? Eihän voi mitenkään olla niin, että julkisen talouden tulopuoli tehdään "kilpailukykyiseksi" ja menopuoli pidetään sellaisena, kuin sen pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kuuluu olla.

Teemmekö me toisin sanoen hartiavoimin töitä saadaksemme terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmämme samalle tasolle Romanian kanssa? Eikä tässä ole nyt kyse pelkästään yhteisöverosta, vaan siitä, että mihin valtioihin verrattuna me haluamme olla kilpailukykyisiä ja millä mittareilla? Joskus vuosia sitten ylpeiltiin maksuttomalla koulutuksella, naisten työmarkkinamahdollisuuksilla ja vakaalla demokraattisella poliittisella järjestelmällä. Se oli varmaan sitä sekavaa aikaa.

Mainostoimistojen kilpavarustelu on johtanut siihen, että poliittinen keskustelu on muuttunut puuta heinää -puhumisen SM-kilpailuiksi (kansalainen, et pääse laistamaan vastuusta, sinä ostat sen potaskan). Mestari tällä maratonilla selviää huhtikuussa 2011. Yksilösarjan voittajaksi veikkaan muuten Sampsa Katajaa (kok).