Reilua energiakauppaa

WWF julkaisi tilaamansa selvityksen EU:n päästökaupan vaikutuksista energia-alan windfall-voitoille. Raportissa selvitettiin viiden maan (Iso-Britannia, Saksa, Espanja, Italia ja Puola) energiayhtiöiden ansiottomia tuottoja, jotka nousevat raportin arviossa 23-71 miljardiin euroon viiden vuoden päästökauppakauden aikana.

Hurjalta kuulostavassa systeemissä on kyse siitä, että EU:n päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi huutokauppaamisen sijaan. Energiayhtiöt puolestaan siirtävät päästöoikeuksien laskennalliset (siis kuvitteelliset) kustannukset kuluttajahintoihin, kasvattaen myyntivoittojaan.

Myös Pohjoismaissa osataan. Suomessa ansiottomien voittojen suuruudeksi on vuositasolla arvioitu 350-500 miljoonaa euroa. Pohjoismaisessa sähköpörssissä on itse asiassa kehitetty yksinkertaisuudessaan nerokas menetelmä voittojen maksimoimiseksi.

Pohjoismaissa kaikki energian tuottajat saavat saman hinnan tuotokselleen kalleimman käytettävissä olevan tuotantomuodon mukaan. Eli suomeksi, jos Pohjoismaissa on yksi hiilivoimala käynnissä, maksetaan silloin kaikesta tuotetusta energiasta hiilivoiman, eli kalleimman tuotantomuodon, mukaan.

Sähkön tuotanto on Pohjoismaissa keskittynyt varsin harvojen energiayhtiöiden käsiin. Esimerkiksi Fortum (josta valtio omistaa 50,86%) omistaa Loviisan ydinvoimalaitoksen sekä 26,6% Teollisuuden Voimasta, joka omistaa Olkiluodon ydinvoimalaitoksen. Lisäksi Fortum omistaa Ruotsissa yhdessä Vattenfallin kanssa ydinvoimaloita.

56,8% Teollisuuden Voimasta muuten omistaa Pohjolan Voima, joka joko itse tai tytäryhtiöidensä kautta omistaa useita vesi-, lauhde- ja tuulivoimalaitoksia ympäri Suomea. Pikanttina yksityiskohtana kerrottakoon, että Pohjolan Voima myy tuottamansa sähkön ja lämmön omakustannushintaan. Kun lukee jutun loppuun, huomaa, että tuntuu hassulta kun UPM-Kymmene (omistus 42% Pohjolan Voimasta) ja Stora Enso (15,6%) valittavat korkeiden sähkön hintojen heikentävän tuottavuutta.

Voimaloiden yhteisomistukset antavat yhtiöille mahdollisuuden ohjailla tuotantorakennetta. On siis järkevää sopia, että jokin hiilivoimala pidetään aina käynnissä, jotta energiasta saa korkeamman hinnan.

Nyt astuu mukaan myös päästökauppa. Hiilivoimalle joutuu luonnollisesti hankkimaan esimerkiksi ydinvoimaa enemmän päästöoikeuksia. Näin ollen hiilivoiman hintaan lisätään näiden oikeuksien laskennalliset kustannukset, jolloin ydin- ja vesivoiman hintaero hiilivoimaan kasvaa entisestään. Samassa suhteessa kasvaa ansioton (oikeastaan jo tuplasti ansioton) voitto.

Pohjoismaiset sähkömarkkinat on aikanaan perustettu sillä ajatuksella, että markkinoiden sääntely poistetaan ja vapaa kilpailu koituu lopulta asiakkaan eduksi. Nykyisellä kilpailulla lähinnä kilpaillaan siitä, kuka kehtaa mennä kertomaan lehdistölle sähkön hinnan noususta milloin päästökaupan, milloin sateiden, sateettomuuden, kylmän, kuuman tai Lähi-Idän epävakauden perusteella.

Tehdessäni pientä selvittelykierrosta Googlen avulla pohdiskelin Kokoomuksen juttuja oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta. Katainen puhuu näistä aiheista hyvin ja tunteisiin vetoavasti, arjen sankarina. No, Jyrki, kyllä esimerkiksi edellä sepustettu energiavehkeily on kaukana reilusta ja minua ainakin korpeaa oikein kunnolla.

Aiotaanko jotain tehdä asian korjaamiseksi? Energiayhtiöt eivät sitä itse tee, kenellepä ei ilmainen raha kelpaisi. Kyseeseen tulee sääntely, lait ja asetukset. Paitsi että ei käy.

Avoimet markkinathan koituvat aina lopulta kaikkien parhaaksi. Jos edellä todettuunkin menisi valtiovalta sorkkimaan, niin epäilemättä herkät kysynnän ja tarjonnan lait horjahtaisivat.