Oma linjansa kullakin

Perjantai 11.9.2009 klo 13:34 - Pasi

Paikalliset sanomalehdet ovat syksyn koittaessa päässeet revittelemään otsikoita Turun ”poliittisesta kahtiajaosta”. Aihe kumpuaa muutamista viime viikkojen päätöksistä, jotka on tehty äänestyksen jälkeen. Päätökset ovat koskeneet sosiaali- ja terveyspuolen lomautuksia, it-palvelujen ulkoistamista ja luottamushenkilöiden ansionmenetyskorvauksia. Mielenkiintoista asiassa on toki se, että rintamalinja on kulkenut jokaisessa päätöksessä samassa kohtaa.

Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei toimittajien, poliitikkojen tai äänestäjienkään pitäisi tältä pohjalta kuitenkaan vielä tehdä. Turussa on edelleen voimassa ns. ryhmien välinen sopimus, jossa on sovittu yhteisiä suuntaviivoja vaalikaudelle. Mikään tunteita nostaneisiin äänestyksiin päättyneistä asioista ei tähän sopimukseen sisälly.

Siksi onkin omituista, että erityisesti vihreiden taholta moititaan sosialidemokraatteja irtiotosta ryhmien välisestä sopimuksesta. Ilmeisesti kokoomuksen kanssa liittoutuneet vihreät ajattelevat sopimuksen tarkoittavan sitä, että kaikissa paitsi kaavoitukseen liittyvissä kysymyksissä pitää olla esittelijän ehdotuksen kannalla. Muuten on hankala ymmärtää, miksi esimerkiksi täydennysrakentamiseen liittyvissä kysymyksissä vihreät ovat olleet muiden kanssa eri linjoilla, ryhmien välistä sopimusta vastaan. 

Väitteet Turun SDP:n siirtymisestä oppositioon on syytä jättää omaan arvoonsa jo siitä syystä, että kunnallinen päätöksentekojärjestelmä ei ainakaan toistaiseksi tunne opposition käsitettä. On kuitenkin niin älyllisesti kuin poliittisestikin epärehellistä kuvitella, etteivätkö sosialidemokraatit tekisi omaa politiikkaansa sekä asioista sopiessaan että äänestäessään. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä ja samaa menettelyä varmasti käyttävät muutkin puolueet.

Jos joku kokee poliittista täyttymystä ja vastuunkantoa enemmistöä liehittelemällä, se heille suotakoon. Eri asia on se, jos yksittäisissä kysymyksissä tai laajemmissa asiakokonaisuuksissa halutaan päästä sopimukseen ja löydetään kompromissi. Turun SDP on aina pitänyt, ja tulee jatkossakin pitämään kiinni sopimuksen omasta puolestaan. Sosialidemokraatit ovat vastuuntuntoisina mukana kehittämässä kuntalaisten palveluja, mutta mitä tahansa ja millä hinnalla hyvänsä ei sopimisen verhon takana pidä hyväksyä.

Ei pidä päästää surkeaa taloudellista tilannetta johtamaan siihen, että taloudellisin argumentein viedään tila pois politiikalta. Väite vaihtoehdottomuudesta tekee itse asiassa tyhjäksi koko ajatuksen demokratiasta. Vaikka ajat ovatkin ankeat, lienee vastuullisia etenemistapoja useampia kuin yksi. Tämän tunnustaminen ei ole änkyröintiä tai sopimusten pettämistä, vaan oikeaa demokratiaa.

Kolumni julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä 10.9.2009.