Syksyn ja talven aikana olen käynyt semikiivaita ja kiivaitakin keskusteluja SDP:n puheenjohtajakysymyksestä. Useimmiten olen saanut otsaani kerettiläisen leiman, koska en ole suostunut hyväksymään "kuka tahansa paitsi Heinäluoma" -vaihtoehtoa. Olen siis tukenut istuvaa puheenjohtajaa, halukkaita haastajia ei ole ollut tiedossa.
Hiljattain useampi peltipurkkia (siis ketä tahansa) kannattanut on kauhistellut tilannetta, jossa vastakkain olisivat Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja. Tällöin kuulemma kannatettaisiin Heinäluomaa. Logiikka hurraa!
Olen sitä mieltä, että jos kannatetaan vaikkapa Jutta Urpilaista, niin kannatetaan sitten Urpilaista eikä "ketä tahansa". Samoin, jos halutaan puheenjohtajaksi Erkki Tuomioja, niin sanotaan Erkki Tuomioja eikä "ei-Heinäluoma".
Tässä puheenjohtaja-asiassa on aika ajoin esitetty argumentteja, joihin on piilotettu "niin, paitsi" -varaus. Aloittaen Liisa Jaakonsaaren "koko puoluejohto vaihdettava heti" -kannanotosta. "Niin, paitsi Tarja Filatov". Ja nyt rummutetaan "Heinäluoma vaihdettava, niin paitsi jos vastaehdokkaana on joku muu kuin Jutta Urpilainen". Se näyttää vähintään hölmöltä.
Eki on nyt ehdolla. Toiset tykkää, toiset ei. Voisi olettaa, että Eero on vielä käytettävissä, saa nähdä, astuuko joku vielä esiin. Toivottavasti.
13.1.08
Puheenjohtajakysymyksestä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hyvä kuitti Pasi. Kyllä jokaisen ehdokkaan takana täytyy olla koska uskoo itse ehdokkaaseen, eikä koska vastustaa jotain muuta. Näin ollen myös täysin positiivinen kampanja on mahdollinen: ei tarvitse mustamaalata ketään, vaan tuoda reipaasti esiin omat uudistusehdotukset ja mittauttaa niiden kannatus.
Mutta vielä tässä tilanteessa, kun ehdokkaita on vasta yksi pärjää retoriikalla "joku muu kuin". Hetken päästä pitää puhua nimistä. Mieluummin tietysti jo nyt.
Näinpä. Mikään järkevä puolue ei voi tehdä valintojaan poissulkemisperiaatteella, siten että ensin päätetään inhokit ja sen jälkeen valmistaudutaan valitsemaan kuka hyvänsä vaihtoehto.
Puheenjohtajatilannetta on kyettävä arvioimaan puhtaalta pöydältä. Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja ovat molemmat hyviä nimiä, eikä kumpikaan ole ansainnut osakseen "ei nyt ainakaan tuota ehdokasta" -kannanottoja. Tämä ei silti tarkoita, etteikö myös parempia ehdokkaita voisi löytyä. Pitemmälle tilannetta voi kaikenkattavasti arvioida oikeastaan vasta kun edes suunnilleen tiedetään, ketä ehdolla on.
Juuri näin. Lähinnä turhautumisavautumiseni johtuu siitä, että minusta "kuka tahansa muu" -kantaan sisältyy valmius kannattaa nimenomaan ihan ketä tahansa muuta ehdokasta. On aika omituista alkaa tämän jälkeen arvottamaan uudestaan ehdokkaita sitä mukaa, kun heitä tulee esiin.
Kuka tahansa on kuka tahansa, vaikka sitten Arto J. Virtanen tai Veikko Simpanen, kuka tahansa ei ole nimenomaan Erkki Tuomioja tai Jutta Urpilainen.
Ylipäätään minusta voitaisiin nyt hieman rauhoittua ja katsoa, että ketkä ovat lopulta käytettävissä puheenjohtajaksi. Paitsi tietysti jos pystyy jo nyt naulaamaan kannatuksensa Tuomiojaan, joka on toistaiseksi ainoa ehdokas. Toivottavaa olisi, että ehdokkaat olisivat jo kaikki tiedossa, mutta nyt kun ei niin ole niin ei ole.
Enkä tarkoita, etteikö kysymyksestä saisi keskustella, mutta ei kai ole kovin järkevää vielä luvata omaa sympatiaansa jollekin, kun ei edes tiedetä ketä muita on valittavana?
Vielä sanon sen, että kyllä tämä koko homma on mennyt aika takapuoli edellä puuhun. Täydellisessä maailmassa tehtävästä kiinnostuneet ja motivoituneet ihmiset ilmoittavat olevansa käytettävissä ja sitten lobataan. Nyt lobataan kannatusta ehdokkaaksi asettumiselle.
Onko oikeasti niin vaarallista hävitä pj-vaali? Eihän ole, eihän?
Kyllä, mutta täytyy ymmärtää, että nyt aktiivisesti toimivat ihmiset yrittävät nimenomaan saada aikaan tilanteen, jossa on useita ehdokkaita. Se on jo itseisarvo, koska useampi ehdokas takaa keskustelun monipuolisuuden. Sitten toivotaan tietysti sitä, ettei vanha valintatilanne toistu, kun samaan aikaan uudistumista tapahtuu joka puolella muualla. Täytyy vielä muistaa, että nimenomaan pj-keskusteluun kanavoituvat linja-, toimintatapa- ja muut relevantit keskustelut. Edellä sanottu ei ole kenenkään yksitäisen puolesta eikä vastaan. Se on lähinnä SDP:n puolesta.
Olen Arto täysin samaa mieltä tästä asiasta. Aktiiviset lobbaajat eivät tässä karusellissa ole väärällä asialla.
Lähinnä nurinkurisuudella tarkoitin asetelmaa, jossa jo ehdokkaaksi asettumiselle on välttämätöntä tietty kannatus. Se ei voi olla hyvä asia.
Todella toivon, että ehdokkaita tulisi lisää. Asetelma Eki-Eero ei liene kovin hedelmällinen, valitaan kuka tai kumpi tahansa.
Lähetä kommentti