Pahoinvointia

Nöyrimmät pahoittelut laiskasta päivityksestä. Aloittaessani blogin annoin itselleni luvan olla kirjoittamatta joka viikko, mutta tarkoitus ei ollut jättää ihan näin pitkiä taukoja. Koska tämä blogi ei ole päiväkirja, jätän päivitystaukoon johtaneet syyt muille foorumeille. Aihetta on kuitenkin puolittaiselle tunnevuodatukselle rakkaan synnyinkaupunkini Porin viimeaikaisista tapahtumista.

Viime vuosina uutiset Porista eivät ole olleet järin mieltä ylentäviä. Pitkin Suomea menettää henkensä joka viikonloppu ihmisiä "kirves ja viina" -kaavan mukaisesti, mutta aika ajoin otsikoidaan järkyttävän silmittömiä tapahtumia, Porista. Voi olla, että nämä koskettavat allekirjoittanutta ensi sijassa siksi, että ne tapahtuvat kotikulmilla, mutta tapahtuvat kuitenkin.

Kuolemaan johtaneita pahoinpitelyitä tai ampumisia, joissa uhri on valittu sattumanvaraisesti, toisen ihmisen kotiin tunkeutumista ja tappamista uhrin perheen silmien alla, käsittämättömän väkivaltaisia ja mielipuolisia surmia. Ihmisen tappaja ei milloinkaan (kirjaimellisesti milloinkaan) ole järjissään, mutta kyllä tämä Porin touhu menee kansan kielellä sanottuna aivan överiksi.

Aina tällaisen tapahtuman jälkeen kantautuu korviin huhuja tekotavoista ja motiiveista, joihin tulee luonnollisesti suhtautua kriittisesti. Tämän päivän Ilta-Sanomissa (lehti, johon tulee myös yleisesti ottaen suhtautua kriittisesti) porilainen rikoskomisario Juha Joutsenlahti puhuu viime viikon tragedian jäljiltä asiaa, jollaiseen ei torikeskusteluissa huomata puuttua ja jonka voi hyväksyä suoralta kädeltä.

"Viimeistään henkirikosten mielentilatutkimuksessa tulee yleensä ilmi, että tekijöillä on ollut jo nuoruudessa rajua meininkiä, joka olisi pitänyt pysäyttää." "Onko yhteiskunnalla halua ja aikaa puuttua oirehtivien nuorten ongelmiin?"

En siis missään olosuhteissa hyväksy väkivaltaa missään muodossa, mutta kyllä tuntuu aika pirun pahalta niin uhrien kuin syytetynkin (uhri kaiketi itsekin) osalta. Kun 19-vuotias nuori päättää ampua jalkajousella kaksi asunnossaan olevaa naista, on mennyt jo monen monta asiaa pieleen. Monen monta vuotta.

Sauli Niinistöä mukaillen, kysyn vaan, eikö olisi voitu tehdä jotain jo muutama vuosi sitten? Ei, huumeet eivät riitä selitykseksi. Eikä "se oli hullu". Ja auta armias sitä, joka ottaa esiin holhousyhteiskunta-kortin. Yhteiskunnan tulee huolehtia heikoimmistaan alusta pitäen. Ja kyllä, koen tässä tapauksessa heikoksi myös hänet, joka ampui.

Pahoittelut mahdollisesti sekavasta tekstistä, tästä syystä en pidä päiväkirjaa. Ainakaan netissä.