...tavallaan.
Tiedättehän sen ahdistavan tunteen, kun pitää nyt heti välittömästi päästä lukemaan sähköposti, tarkastamaan uutisotsikot tai kirjoittamaan blogiin? Minulla alkoi vieroitusleiri.
Torstaina matkustin bussilla kotiseudulle viettämään viikonloppua(!), matkalla hääräten tietokoneen parissa kirjoitellen ja musiikkia kuunnellen. Perille päästyäni aioin lähettää erään tuotokseni sähköpostilla, avasin läppärin ja - "Please insert boot device and press any key." tai jotain sinne päin. Nostin kädet pystyyn ja huusin apua.
Pari paikalla ollutta gurua antoi pikatuomion. Kovalevy on lauennut, sori. Maanantaina tuomio sai vahvistuksen. Näin voi kuulemma joskus käydä. Kone lähtee takuuhuoltoon (kesälomilla?) ja palaa entistä ehompana sitten aikanaan, omalla painollaan. Olen orientoitunut jälleennäkemiseen syyskuussa.
Muutama päivä ilman juuri sitä omaa tietokonetta herättää ajatuksia. Sitä huomaakin, että suurin tappio ei ole se, ettei kotona pääse verkkopankkiin tai sähköpostiin. Siellä kovalevyllähän oli puhelinlaskuja, vuokrasopimusta ja ajokorttia lukuunottamatta kaikki merkitykselliset dokumenttini vähintään vuoden ajalta! Nyt niitä ei enää ole. Saan aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tarinassa on opetus. Palovakuutus kannattaa hankkia ennen kuin liekit lyö. (Vääräleuoille tiedoksi; tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä Nato-kantani kanssa.) Jos vain vielä joskus saan koneeni takaisin, lupaan hankkia sellaisen toisen kovalevyn, jolle kopioin vähintään kerran viikossa sen koneessa olevan kovalevyn sisällön. Onhan sekin jotain, että oppii omista virheistään. Onhan?
edit. Tänään keskiviikkona kuuluikin taas kummia edellisen tiimoilta. Hätä ei ollutkaan tämän näköinen ja kone palaa kotiin perjantaina sisältö tallella! Niin se elämä heittää. Varotoimiin vastaisen varalle aion silti pikimmiten ryhtyä.
26.6.07
Kesäloma!!
Posted by pasi at 21:03
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti