Muutama huomio Ike-härdellistä

Niin siinä sitten kävi. Iken oli aika väistyä ulkoministerin tehtävistä liian vilkkaan tekstarien näpyttelyn johdosta. Kun iso pyörä lähti pyörimään, ministerin vaihto taisi olla vain ajan kysymys.

Muutamia huomioita jo toivottavasti päättyneestä "skandaalista":

1) Kriisiviestintä, kriisiviestintä. Kanerva munasi kriisiviestinnän omalta osaltaan alusta loppuun. "Nej, nej, nej" oli jo virhe. Näistä tapauksista kannattaa itse kunkin ottaa opiksi, milloinkaan ei tiedä koska arpa osuu omalle kohdalle.

2) Ike lähti vielä viimeisen valheen saattelemana. Vielä maanantaina uupuneen näköinen ministeri vakuutti, että "mies on täysin kunnossa". Tiistaina mies olikin jo sairauslomalla. Voiko sairauslomalle pakottaa?

3) Pohdituttaa. Voidaanko nyt sanoa, että media sai ulkoministerin vaihdettua? Uutisointia seuratessa mielessäni on jatkuvasti pyörinyt Pekka Ervastin toteamus, "vuoden suurin skuuppi satuttaa aina jotakuta, mielellään tuhoaa". Onko media nyt tehnyt tehtävänsä, kun ministeri vaihtui? Onko tarkoitus vain saada aikaan crash&burn?

Itse näen asian niin, että mediassa puhuttiin vain tekstiviesteistä neiti Tukiaiselle. Puhuttiinko sisäpiireissä muistakin asioista, sitä ei koskaan saada tietää. Mutta oliko nimenomaan 200 tekstaria riittävä syy ministerin vaihtamiseen? Vai oliko sen sijaan kyse harkitsemattomalla teolla mässäilystä ja sitä kautta mittasuhteiden vääristelystä? Vai oliko sittenkin kyse siitä, että Kanerva valehteli? Oliko itse asia sinänsä merkityksetön ja huomio kiinnittyi Kanervan epäjohdonmukaiseen todisteluun?

Eli yhteenvetona, minusta on aivan yhdentekevää, jos ministeri lähettää epätavallisen paljon tekstareita nuorelle naiselle, vaikka sitten veronmaksajien laskuun. Tietenkin olettaen, että näihin viesteihin on jossain vaiheessa myös vastattu. Eli jos kyse oli vain tekstareista, on ministeri nyt savustettu. Jos kyse oli jostain muusta, niin asia on eri.

Olen myös miettinyt paljon politiikassa vaikuttavan henkilön yksityisyyden suojaa. Poliitikkoja kohdellaan aivan samoin kuin rock-tähtiä ja bb-tyyppejä. Ero vain on siinä, että bb-tyyppi toivoo pääsevänsä Seiskaan keräämään uskottavuutta, poliitikon örvellys ravintolajonossa tuottaa ison kasan ongelmia.

Eli kysymys kuuluu: miksi minä saan nyt ottaa rauhallisin mielin muutaman paukun liikaa ja kontata kotiin, mutta en enää tultuani valituksi näkyvään luottamustoimeen? Vai saanko sittenkin?

4) En sak till. Minusta on ollut hämmästyttävää, miten luonnollisena kokoomuslaiset ovat pitäneet sitä, että Kanervan kohtalosta päättää puheenjohtaja Katainen. Eikä tätä ole kukaan ulkopuolinenkaan hämmästellyt.

Minkälainen kaaos seuraisikaan, jos nyky-SDP ilmoittaisi julkisesti jonkun asian olevan yksin Eero Heinäluoman päätettävissä? Diktaattoripuolue, harvainvaltaa, vanhojen äijien valtaa, missä on jäsendemokratia? Kokoomukselle tämä on aivan fine.

Näin. Alexander Stubbista tuli tänään ulkoasiainministeri. En osaa sanoa, mitä nyt pitäisi odottaa, mutta olen ihan positiivisilla fiiliksillä. Alexin tyyli on minua viehättänyt. Kielitaitoa, charmia ja asiantuntemusta ainakin EU-asioista riittää.