Silloin tällöin uutisia seuratessa syntyy suunnaton ahdistus. Kun laskee yhteen 1+1, näkee, mihin tässä oikein ollaan menossa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmää uudistetaan. Maksuja korotetaan ja ne sidotaan indekseihin jotta varmistetaan, "että laadukkaat palvelut ovat kaikkien saatavilla". Maksu-uudistus lisää kuntien tuloja vuositasolla noin 65 miljoonalla eurolla. Vastaava rahamäärä vähennetään kuntien valtionavuista. Eli kunta ei saa mitään, kansalainen maksaa enemmän ja valtion kassassa kilisee.
Valtio on varannut seuraavaksi nelivuotiskaudeksi 200 miljoonaa euroa kuntien yhdistymisavustuksiin. Liitoksia on tehty odotettua enemmän, ja valtio joutuu osoittamaan avustuksiin lisärahaa noin 70 miljoonaa euroa. Mistä rahat? Leikataan kuntien yleisiä valtionapuja.
Ministeri Katainen kävi eduskunnassa lukemassa ministeriön virkamiesten terveiset. "Julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla". Eipä tietenkään. Kansalaiset! Nyt tarvitaan talouskasvun turvaavia veronalennuksia, tai Suomi menee konkurssiin.
Eikä tässä vielä kaikki. Vuoden alusta Suomen Pankin johtokunnassa aloittava Seppo Honkapohja valistaa kansalaisia talouskasvun kaksista kasvoista. Talouskasvu ei pelasta hyvinvointivaltiota, sillä se "nostaa julkisen alan palkkoja" ja talouskasvun myötä "ihmiset oppivat vaatimaan enemmän". Honkapohjan kohdalla pitää muuten myös huomioida, että hänellä ei ole takanaan puoluepoliittista uraa. Hän on siis talousasioissa luotettava, koska talouteen ei pidä sotkea politiikkaa. Talous on kylmää faktaa.
Hirveää, aivan hirveää!
Ulkopoliittinen instituutti teki Nato-raportin. Natoa ei pidä enää ajatella vanhakantaisesti, ideologisesti ja silmät ummistavasti puolustusliittona, vaan "turvallisuusmanagerina", security manager.
Kun nämä "keskustelut" vetää yhteen ja hieman karrikoi (eikä tarvitse edes kovin paljoa yrittää), tulee mieleen opetus yövartijavaltiosta. Julkisen vallan ei tule puuttua yksilöiden (kansalaisten) toimintaan, ainoastaan huolehtia valtion turvallisuudesta.
Pitää nostaa hattua porvarihallitukselle. Maailman hienoin yhteiskunnallinen saavutus, pohjoismainen hyvinvointivaltio, ajetaan pikavauhtia alas ja samalla muistetaan huolehtia, että käsillä on riittävästi patruunoita ja rypälepommeja niskuroitsijoiden taltuttamiseen.
Rauhaisaa joulua kaikille!
PS. Ai niin, se piti vielä sanoa, että kun jossain vaiheessa puhuttiin, myös minä puhuin, että ideologinen sota on päättynyt vasemmiston voittoon. Väärin meni. Nyt on kyse siitä, että jatkaako vasemmisto tosissaan tuota taistelua ja jos jatkaa, niin millä keinoin. Jotain aika radikaalia pitää yhteiskunnassa tapahtua, muuallakin kuin SDP:ssä.
Mikäli tanssimista valtiovarainministeriön pillin mukaan edelleen jatketaan, niin ei hyvä heilu. Paitsi Herlinille ja kumppaneille. Poliittista vastuunottoa, anyone?
18.12.07
Kamelin selkä katkeaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ensin haluan toivottaa iloista uutta vuotta!
Toiseksi kyseenalaistaisin UPI:n Nato-selvityksen lyttäämisen. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä muiden teemojesi kanssa, eikä se ole porvarihallituksen käsikassara. UPI:n sivut kuvailevat instituuttia seuraavalla tavalla:
"Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan yhteydessä toimiva riippumaton tutkimuslaitos. Instituutin tehtävänä on kansainvälisiin poliittisiin ja taloudellisiin suhteisiin sekä Euroopan unionin asioihin kohdistuva tutkimus ja niitä koskevien selvitysten tekeminen."
On se jännä miten osa tieteestä politisoidaan systemaattisesti, kun taas osa tunnustetaan "vakavana ja tasapuolisena akateemisena työnä vailla puoluepoliittisia tai uusliberalistisia päämääriä". Eli aina, kun joku tutkija (selvästi useammin näin kuin toisin päin muuten) puhuu edes varovaisen myönteisesti Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä lyödään hänen otsaansa nato-kiihkoilijan leima. Kilpailun puolesta puhuva ekonomisti on oikeistosika ja sosiaalipolitiikan käsiin räjähtävistä ongelmista saarnaava professori on "vasemmistolaisittain motivoitunut". Ylilyöntejä tapahtuu siis kaikkiin suuntiin.
Olen aina ollut itse sitä mieltä, että ei ole olemassa mitään objektiivista tiedettä. Jokainen tieteentekijä on ihminen, jolla on omat vaikuttimensa ja vakaumuksensa. Silti minusta on tehtävissä eroa laadukkaan ja perustellun akateemisen punninnan sekä tarkoitushakuisen ja yksiulotteisen eli älyllisesti epärehellisen työn välillä.
Jos avoimen ja huolellisen tarkastelun lopputulos ei lukijaa miellytä, niin onko vain helpointa tyrmätä tehty työ (väärällä tavalla) poliittisesti motivoituneeksi? Kyllä tästä pitäisi päästä kohti nykyistä parempaa ja tuloksellisempaa tieteen ja politiikan vuoropuhelua.
Lähetä kommentti